Vaikka maapallon navoilta jäät sulaakin ja hylkeet ja jääkarhut ovat katoamassa , silti napoja ympäröivät seurapiireistä ja somesta piittaamattomat  piirit , jotka ainakin joskus peittyy melkein valkoiseen lumeen. Tällä ainakin ajoittaisella esiintyjällä on kyky olla esteenä , tai suojelijana. Herra Hyyn avustamana voidaan lumi tampata ja tiivistää talvitieksi. Silloin voidaan ajaa lähes vaurioitta melkein millä tahansa alustalla.

Lumi on vanha vihollinen , tai ystävä. Valkean joulun tekijän pinnalta saatava pitokyky antaa lähtökohdan todella vaativaan vertailuun. Lumen kitkaominaisuuksia ja olemusta voi hyvin verrata Saharan kuivaan hiekkaan , tai aron märkään liejuun. Nyt tullaan aivan samaan ilmiöön kuin maaperään muodostuneessa sidoksessa ainesten välillä. Jos tämän sidoksen kantokyky ylitetään , tuloksena on pitokyvyn menetys , lumipuuroa tai maavelliä. Lumessa ajossa on kaksi selkeää yksityiskohtaa. Suoraan lumesta saatava tartunta kun pyörä tunkeutuu eteenpäin ehtaan lumeen , sekä ensikosketuksen ja likistelyn jälkeisestä lumesta saatava pitokyky. Lumessa sidoksen kantokyky on hento , maaperässä melko vahva. Silti pitokyky lumella tiivistää monien edellä esitettyjen yksityiskohtien merkitystä pyörän tartunnan ja kitkanhyödyntämisen kyvyistä käytännön olosuhteissa. Jos taas lumi tiivistetään ja annetaan kovettua , kantokyky ja kitkakerroin ovat aivan toista luokkaa.     

Lumikokeissa ristikkäiset pyörät olivat joko lukittuna tai vapaana. Vapaana pyörällä on kaikki vapausasteet käytössä. Vertailupyörässä kallistelu sekä ohjautuminen on lukittu , eli se vastaa tavallista pyörää. Mittauskohde on pelkkä lumesta saatava tartunta tasamaalla , silloin koekohteena ovat kaikki ominaisuudet. Renkaiden pintakuvio ja pyöräkuorma on täysin sama , ja täyttöpaine. Renkaat tosin ovat lumelle huonoimmat mahdolliset , joustamattomat ja paljon pelkkää sileää pintaa.  Siitä huolimatta kaikki pyörät ovat samanlaisia ja tasavertaisia. Hydraulisen suoran voimansiirron yhdestä pisteestä lähtevä paine jakaantuu täysin samoin kaikille pyörille. Jos yksi pyörä luistaa , kaikki teho karkaa sen kautta. Tässä vertailussa mitataan juuri pitokykyä. Lukituilla ja lukitsemattomilla pyörillä on täysin samat ehdot ja arvot , joka on kiistaton lähtökohta vertailuun.

Valmistin jousivaakaa muistuttavan tangon joka pistettiin ohjaus-sylinterin tilalle. Siihen voi vaihtaa erilaisia jousia vaadittavan voiman mittaamiseksi. Kalibroinnissa nostettiin hiekkapussit vastapainona ja merkittiin jousien venymä kullakin painomäärällä. Liukuva holkki näytti jousien suurimman venymän arvon.

Terrierin akseliohjaus on toteutettu ristitangolla , joten akselit kääntyy eri suuntiin. Ohjaus-sylinteri on vasemmalla puolella ja kääntää etuakselin suuntaista siihen kiinnitettyä vipuvartta. Varsi on ajosuunnassa akselin vasemmalla puolella , joten jos vapaa pyörä pitää paremmin , ajoneuvo kaartaa oikealle. Kokeissa vasen etupyörä ja oikea takapyörä olivat vapaina , ja oikea etupyörä ja vasen takapyörä lukittuna. Nyt oli käytettävissä vertailukelpoiset pyöräparit. Etupyörissä lukittu ja vapaa , samoin ristikkäisissä takapyörissä. Vertailussa ovat siis ehtaan liikuttelemattomaan lumeen etenevät etupyörät , samoin takana liikuteltuun lumeen etenevät takapyörät. 

Sivusuunnassa neutraali kosketus on kova sana , tai pikemminkin ominaisuus. Sivuttaisia voimia ei ole. Tämä voimattomuus auttaa myös vertailuparin lukittuja jäykkiä pyöriä , koska kahden muun pyörän sivuttaisvoimat ei heikennä niiden kahden toisen pitoa.  Kokeissa voiman jakaantuminen oli lisäksi ideaalinen , hydrostaattinen voimanjako samasta pisteestä kaikille pyörille. Täysin sama paine tarkoittaa täysin samaa vääntömomenttia kaikille pyörille. Näissä kokeissa taka-akselin ohjaus oli lukittu , ja vain etuakseli pystyi kääntymään.

Pyöränripustuksen nivel ykkönen on tukivarressa noin 850 millin pituisen varren päässä , kokeiden vakioidun maavaran asetuksessa. Kääntösylinterin vipuvarsi on taas 255 millin pituinen. Näistä vipusuhteista voi laskea todelliset voimat. Käytän kuitenkin mittatangon jousiin kohdistunutta voimaa , joka on venytysvoima kiloina. Tarkoitus on saada esille vain pitokyvyn erot ja pitokyvyn eron suuruus vetovoimana. 

Ajoneuvo etenee suoraan jos pyöräparien vetovoimat on samoja. Jos vapaan pyöräparin pito ja vetovoima on suurempi , aiheutuva momentti venyttää jousia , ja ajoneuvo kaartaa oikealle. Painoa Terrierissä oli noin 1850 kiloa. Moottoriteho on vain 55 kilowattia , joten kovin paljoa ei sudi pitävällä alustalla. Pyörien kuviointi selviää kuvista. Sittenpä ei kun ajamaan , ja otetaan vain muutama esimerkki mittaustuloksista.

Koe 1. Tasamaalla tasainen , lingottu kovettunut lumialusta , pakkasta kymmenen astetta. Vierintä ja ajovastuksessa tasaisella ei eroa. Kun painoin kaasua , eroa tuli suoraan kiihdytyksen määrään verrattuna. ”Mittarilukemat” riippui vain moottorin tehon lisäyksen nopeudesta , ero oli erittäin selvä vapaan pyörän eduksi. Vain lukitut pyörät luistivat joskus kiihdytyksessä. Oikealle kaartaminen suhteessa vieterien venymään.

Koe 2. Tasamaalla , vastasatanutta alkutalven pehmeää pakkaslunta. Lumen syvyys noin 30 senttiä , pakkasta myös kymmenen astetta. Kevyt kuiva pakkaslumi ei aiheuttanut juuri mainittavaa ajovastusta. Hitaalla tasanopeudella ajovastuksessa ei eroa , etenee suoraan , vain muutaman kilon hetkittäisiä eroja. Kun annoin ”hanaa” , tulos sama kuin edellisessä. Jos palautin tasanopeuteen , kulki taas suoraan. Kiihdytyksissä lukemat käväisivät yli 300 kilon , pidon erotusta  oli jo enemmän.

Koe 3. Kevättalven hieman tiivistynyttä lunta yli 60 senttiä , lämpötila pari astetta pakkasta. Otin vauhtia kovalla pinnalla ja ajoin umpihankeen. Ajovastus alensi jo pyörien pitokykyä. Terrierin etupyörät etenivät 10-15 metriä umpihankeen ja pyörien uppoama oli noin 30 sentin luokkaa. Jalkamies uppoaa enemmän. ”Mittarilukemat” 150-200 kiloa , jotka mitattiin tasakaasulla ja ajettiin niin pitkälle kuin päästiin. Meno loppui aina lukittujen pyörien luistoon , eikä ”sudittelusta” ollut tietenkään apua. Alhaiset vääntöerot johtuivat tietenkin lukittujen pyörien luistoherkkyydestä.

Koe 4. Kokeen 3 olosuhteissa kahluukokeita. Edestakaisin ajoa että saatiin aikaan ”spoorit” , joista taas kiihdytettiin umpihankeen. Meno loppui aina lukittujen pyörien luistoon. Suurimmat ”mittarilukemat” yli 300 kiloa. Myöhemmin vielä syvemmässä lumessa kahlatessa tuli ajoittain yli 400 kilon lukemia.

Koe 5. Kokeen 3 olosuhteissa , kaikki pyörät vapaina ja normaali ohjaussylinteri käytössä. Etenee vaivattomasti , pyörien kallistelu vaihtelee lumen kantokyvyn mukaan. Eteneminen ja ohjautuminen vaikeutuu koska pyörä ei pysty oikaisemaan itseään. Lumen kantokyky ei ole niin tasaista että pyörän alle jäisi tasakantoista lunta , kallistuminen olisi pitänyt lukita.

Koe 6. Kokeen 3 olosuhteissa , normaali ohjaus-sylinteri käytössä. Kaikkien pyörien kallistelu lukittu , muut vapausasteet käytössä. Kulkee vaivattomasti , ohjautuminen hyvä. Tästä on pääteltävissä että lumen kantokyky vaihtelee.  Jos pyörä kallistuu , sen pitokyky kärsii ja suhteellinen kantopinta vähenee. Pystysuora pyörä pystyy litistämään lumen tasaiseksi ja hyödyntämään kovempien kohteiden ”kantokyvyn” , eli pyörä uppoaa vähemmän. Sama ilmiö tulee esiin suolla.

Koe 7. Kokeen 1 mukainen pyöräjärjestely. Ajoin kohtisuoraan auratun tien penkkaan , penkan korkeus lähes metri. Huhtikuista lunta , lämpötila aste tai pari plussalla. Tasaisella hitaalla nopeudella ei kiivennyt kovin korkealle , luisto alkoi aina lukitusta pyörästä. Suuremmalla nopeudella nousi korkeammalle , mutta aina luisti lukittu pyörä. Koe toistettiin parikymmentä kertaa , kertaakaan ei luistanut vapaa pyörä.

Koe 8. Kokeen 1 mukainen pyöräjärjestely ja kokeen 7 kohde , penkka loivennettu ajokohdassa noin 30 asteeseen. Ajoin noin 45 asteen kulmassa penkkaan , vasen vapaa etupyörä edellä , muut kolme pyörää pitävällä sulalla maalla. Vasen etupyörä otti täyden tartunnan ja nousi vakaasti yhtään luistamatta ylös penkalle. Oikean etupyörän luisto alkoi heti kun se kosketti lunta. Merkittävää on juuri se , että jos penkalle nouseva pyörä olisi luistanut , kaikki voima olisi karannut heti sen kautta.

Koe 9. Peilijää. Ei tullut kesä vaikka vettä satoi pienoisen lumen päälle keskellä joulukuuta. Sen jäätyessä tuli peilijää koekenttä omalle pihalle. Lumikokeiden mukaisella järjestelyillä karkasi aina oikealle , vapaa pyörä piti paremmin. Vieterien venymä riippui siitä , paljonko antoi ”hanaa”. Koska tämä kenttä ei ollut vertailukelpoinen siinä suhteessa että erilaista alustaa esiintyi koko ajan , päättelin vain vapaan pyörän paremman pidon. Tässä kitkan suhteen lähes nollatasolla painon siirtymisen nivel ykköselle vastavoimana on pyörän oma massa kun pyörän nopeutta nostetaan. Vaikutus on kuitenkin erittäin suuri , joka alleviivaa painonsiirron merkitystä. 

Peilijäällä kokeilin myös kaikki pyörät vapaana , mistä luisto alkaa. Aina alkoi etupyöristä. Samoin pakilla takapyöristä , joka on aivan luonnollista. Nämä  luistot alkaa siitä kun etu tai takapää kevenee hieman liikkeelle lähdössä. Ero on todellakin hyvin pieni  , mutta tulee kuitenkin esille. Samalla nämä kaikki kokeet tuo esille sen , että voimanjako kaikille pyörille on todella tarkan tasapuolinen.

Tällaisia tuloksia kokeet poiki , vapaata ei kannata vangita. Kaikki aiemmin mainitut ominaisuudet olivat käytössä. Tulokset olivat iloinen yllätys joista parasta on se , että kaikissa mahdollisissa olosuhteissa uusista ominaisuuksista on hyötyä. Tietenkin tutkin asioita mielenkiinnosta , kuin myös ”virallisten” kokeiden varalta. Tieteellinen koehan on sellainen jossa olosuhteet huomioiden tulokset ovat pienellä hajonnalla samoja , jos koe toistetaan. Siihen kelpaa koemalli Terrier. Tietysti myös vakioidut olosuhteet , esimerkiksi järven jää , alusta on vaaterissa ja lumipeite tasainen.

Aiemmin tunnettiin rakenteita joita nimitettiin joko aktiivisesti , tai passiivisesti toimiviksi. Passiivisiksi luettiin mekaaniset toiminnot joita ei ohjattu ulkopuolelta , aktiivisiksi ne rakenteet joita ohjattiin ulkopuolisilla komennoilla. Nyt nämä määritelmät joutaa romukoppaan. Vaikka vanhaa pyörää ohjattaisiin aktiivisesti miten paljon tahansa koko ajan ulkopuolelta , mitään edistystä toimintaan ei tapahtuisi. Edellä mainitut toiminnot ovat ainoat mahdollisuudet. Lisäksi mikään säätömekanismi ei pysty kilpailemaan  tämän pelkästään mekaanisen rakenteen kanssa nopeudessa. Liikeratojenkin suhteen muissa toteutusmahdollisuuksissa keskeiset akselit täytyisi sijoittaa aivan samoin kuin kehittämässäni rakenteessa. Ei ole olemassa myöskään mitään muuta vaihtoehtoista rakennetta joka pystyisi vastaavaan toimintaan. Jotta toiminta olisi edes mahdollista , toiminnan akselit täytyy sijoittaa samoin.

Keinuvan pyörän toimintaa voi perussäätöjen lisäksi säätää ajon aikana ulkopuolelta tulevalla ohjauksella , muutetaan pyörän perusasetusten säätöarvoja. Ajossa ohjauskulmaa säädetään nivelten 2 ja 3 välistä etäisyyttä säätämällä. Caster kulmaa taas voi säätää ajon aikana muuttamalla asetusta tukivarren suhteen , käyttämällä nivel ykköstä tai kakkosta saranana.

Matkailu lisää ajoneuvojen maastokäyttöä , niin tundralla kuin tropiikissa. Monin paikoin maastoajo on jouduttu kieltämään vaurioiden johdosta. Silti näilläkin alueilla joudutaan ajamaa huolto ja pelastustehtävissä. Aivan oma lukunsa on avustustoiminta sotien ja luonnonmullistusten aiheuttamissa katastrofeissa. Maastokyky ja vedessä kahlaamiskyky ovat pelastustoimessa avainasioita. Uudella tekniikalla niihin haasteisiin pystytään vastaamaan.    

Maapallon maastoissa on kaksi perustavaa laatua olevaa peruseroa , routiva ja routimaton maapohja. Talven routiva kerros sisältää vettä joka jäätyessään laajentaa maan tilavuutta , routa siis ”pöyhii” maata. Roudan sulaessa ensin pintakerroksesta , syntyy erikoisen liukasta ajoalustaa. Muodostuu kerros todellista vesivelliä mudasta ja hiekasta. Routakerros kuivuu vasta kun routa sulaa kokonaan ja vesi pääsee imeytymään maahan. Tästä syystä johtuu suomessakin jokakeväinen rospuutto eli kelirikko. Tämä roudan möyhimä maa on aina pinnaltaan pehmeämpää kuin olisi routimaton maa. Koska routinut maaperä joustaa herkästi , siitä johtuu myös suomen metsän puiden juuriston vaurioherkkyys. Vaikka telojen avulla pintapainetta nimellisesti alennetaankin , telojen reunaan syntyy jyrkkiä taivutus ja pistekuormia joka murtaa ja rikkoo juuria.

Lämpimissä routimattomissa maissa maaperä on tiivistynyttä ja kuivana kantavaa , mutta varsinkin tienä käytettyyn kovettuneeseen maaperään vesi imeytyy sateella huonosti. Hiemankaan rankemmalla sateella syntyy roudan sulamiseen verrattavaa vesivelliä. Jatkuvassa sateessa maaperä puuroutuu jokaisella ajokerralla yhä syvemmälle. Tällaisen maaperän kantavuus palautuu vasta kun vesi haihtuu tai imeytyy syvemmälle maaperään. Aivan samoin kuin roudan sulamisessa. 

On selvää että järkevin KP’n käyttö aloitetaan alueelta joihin vanhat koneet ei pysty ollenkaan. Tavallisen ympäristön ja infrastruktuurin ylläpidon lisäksi mieleen tulee ääri olosuhteet ja katastrofit. Maanjäristykset , tulvat , metsäpalot , jne. Koska nykyiset ajoneuvot ei pysty usein toimimaan kuljetustehtävissä , ilmateitse suoritettavat kuljetukset kaventaa kalleudellaan avustusrahojen käyttöä.