Ei ollut varaslähtö vaan velvollisuus , inttikin piti käydä. Siviilikarkuruus sallittiin , vaan ei sotilaskarkuruus. Ilmoittautuminen upouuteen , suorastaan neitseelliseen Kajjaanin varuskuntaan 15.06.63. Alkoi silloisen Poh.Sav.Pr.Krh. komppaniassa miesten koulu , ainakin kapiaisilla oli vakaa tarkoitus.

Saapumiserään sisältyi alokas X , joka halusi aiheuttaa huumoria aseveljille. Hän oli niitä  siviilikarkureita , eli alle 20v. Saapumiserään sisältyi myös lakisääteiseen ikään ehtinyt siviiliparturi joka ajeli alokkaiden hiukset sähköisellä konheella sängelle , kesäkuu kun on hikistä aikaa kypärän kätköissä harjoituksissa. Kun alokas X’n vuoro tuli , hän ajatutti ensin pään toisen puolen muliksi ja käveli sitten päätä käännellen komppanian käytävällä.  Näky oli niin huvittava että nauruksihan se meni. Seuraavaksi ajeltiin toinenkin korvallinen , niin että päälaelle jäi epäsymmetrinen mohikaani harjas. Sopivasti ilmehtien alokas X jatkoi pasteerailua käytävällä ja aseveljet ulvoi naurusta. PU , eli päivystävä upseeri sattui kulkemaan komppanian ohi ja kuuli aiheutuneen rähinän. Hänen huumorintaju ei riittänyt , armeijassa ei kuulemma saa hirnua kuin hevoset. Niiltä sijoilta alokas X vietiin päävartioon ja putkaan. PU’n käskystä sitä ennen parturi kuitenkin siisti tukan täysin muliksi , enemmän epäjärjestyksen ehkäisemiseksi , tai pidätyksen syytä ei haluttu mukaan todisteeksi. Näyttää se X look jo yltäneen tähänkin päivään , keskikaistan leveyden eri versioina hyvinkin suosittu. On myös huomattava historiankirjoituksesta että jonkun ilmiön alkuun saattaja mainitaan jälkipolville , joten ehdotan vakavissani nykyisen hiusmuodin kantaisäksi alokas X’n , ellei mohikaanit ja ananasviljelijät kiistä alkuperää. 

Seuraava operaatio oli rättikarnevaali. Rion tasoon ei ylletty väreissä , eikä koreografiassa , eikä edes paljaassa pinnassa.  Joihinkin peltikasareihin tai sarkahousuihin hukkui mies mulipäineen , tai vähäisine karvoineen. Ensin yritettiin sisäistä kiertoa ja vaihdella komppanian sisällä sopivia kuteita kullekin. Niitä  oli sundiksia ja manttelia , palveluspukua kesä ja talvitakilla , työ ja yöpukua. Saapasta , jalkarättiä ym. , ym. SA.int logolla varustettuja. Omia sukkia tai kalsareita sai käyttää ja pestä itse , nyrkkipyykki hoidettiin pesukaukalossa. Talon tarjoilu rajoittui peltiin ja rättiin. Vasta täysin mahdottoman varusteen sai vaihdettua rättivarastolla jos housunkaulus ylettyi turhan lähelle leukaa. Tai manttelin helman päälle askellettiin kuin linnan vastaanoton laahuksille. Mukana oli varusteita jotka olivat käyneet varmaankin rintamalla viimeisessä sodassa. Luodinreikiä emme kuitenkaan löytäneet , vastaavan kokoisia parsintoja kumminkin. Valkokaulusten ihannoinnissa sundistakin kaula aukossa oli muovireunus joka yritti näyttää valkoiselta kauluspaidalta. Olimmehan toki suomen raskaan univormussa edustamassa ainakin lomilla ja sunnuntaisin sotkussa. Muovikauden alku oli ehtinyt inttiin jo jalkarättikaudella ja kosketti kostean nihkeästi kaulaa kesäisen helteen keskellä sinitaivaan alla.   

Aitoa isänmaallisuutta unohtamatta , mutta muuttuneen muodin johdosta sundiksen  housujen pussit yritettiin naamioida suoriksi. Henkselin napit ommeltiin sivusaumaan ja henkselit kiristi pussit melkein näkymättömiin. Muotivirtauksia vieroksuvat ja alati isänmaan etua vahtivat simpautus henkiset tarkkasilmäiset kapiaiset , tai vikelot , ompeluttivat usein napit paremmalle paikalle. Heidän tinkimätön sisäinen ohjesääntöjen noudattaminen ei sallinut lahkeiden pingoitusta , pinkoja sai olla vain heidän säännöillään. Joskus meni kiireeksi ennen iltikselle tai lomalle lähtöä. Kyllä silloin ompelu sujui , nappien paikkaa vaihdettiin komppaniassa ja lomalla kotona. Hyvin pian keksittiin että housuissa on lomalle lähtö ja lomalla olo napit. Nerokkaimmat lomatarkastajat löysivät lisää aiheita raksia puukolla ylimääräisiä nappeja. Solidaarisuuden hyväksyen eipä niistä kuteista paljon niuhoteltu , kaikilla muillakin kun oli samanlaiset. Olihan niillä kuteilla kuitenkin tultu ainakin toiseksi viimeisimmässä koitoksessa.   

Myöhäsyntyisenä ajatuksena aioin hakea autopuolelle suhariksi. Käpylän Esson dealerilta oli jopa suosituskirje saatteena. Ei hevosmiesten tietotoimistosta ja esikuntakomppaniasta , vaan pataljoonan kirjurilta kuulin kuitenkin , että suurin osa hakijoista joutuu Valmetin pukille jossa lämmityslaitteena toimi krimin , eli lampaannahka turkki. Kaatoraudasta ei ollut vielä tietoakaan , ehkä maanpuolustuksen into ja henki olisi ehtinyt väliin ennen kuin pää kiveen kopsahtaa. Raukkamaisesti pakkasen pelossa vedin hakemuksen takaisin.

Maastokelpoisuuden ja muunkin monikäyttöisyyden johdosta Poh.Sav.Pr.’ssä oli silloin vielä hevosiakin. Esikunta komppaniassa sen havaitsi ilman talleilla vierailuakin. Jokainen ikäluokka uhrautui pyyteettä isänmaan puolustuksen puolesta ja antoi oman panoksensa hevosten jatkokoulutukseen. Kyllä ne osasivatkin kaikki konstit. Piti varoa molempia päitä , hampaita ja kavioita. Keskikeho oli paljon turvallisempaa , hevon anatomiasta johtuen sivulle potkaisu on vaikeaa , eikä hampaatkaan yltäneet kovin pitkälle takaviistoon.

Sisääntulo katsastuksessa painoin 68 kiloa , viikon päästä 61. Voin antaa aivan ilmaiseksi laihdutusreseptin kaikille kysyjille. Liikekannalle pano mallia 63. Siipioravan ja varpusparven käyttäytymisen sekoituksella äkseerattiin korpisoturin ituja niin että hippulat vinkui. Tosimiesten luodit eivät kylläkään vinkuneet kuin luokka-ammunnoissa. Mammasta vieroitusviikko ja muutama seuraavakin korvattiin äkseerauksella. Perusteellisesti harjoiteltiin kuvioita , maahan ylös , puuhun alas. Taakse poistuuu , komppppaniaaa , riviiiin järjestyyy. Jatkossa vikeloilla , eli alikersanteilla , oli kullakin omat lyhennelmät komentokielestä. Huh , tai stu oli taakse poistu , pnia oli seis , rsty tai pelkkä sty oli riviin järjesty , riippui vikelon sorakielisyydestä. Turhat kirjaimet ohitettiin. Kaikista tärkeintä oli sotilaallinen käytös , kitarisat täytyi näkyä kun karjuttiin ököparoille ohjeita sotilaselämän opasteeksi. Vaikka alussa ääni avautui hyvin , sen murrokseen päättyi moni äkseeraus.

Onnistuin pääsemään tulenjohdon puolelle kun pärjäsin stereonäön suhteen ja sain harjoiteltavaksi Zeiss etäisyysmittarin. Ihme juttu , minulla on synnynnäinen taittovika oikeassa silmässä , silti paras stereonäkö koko saapumiserästä. Rathenow mittari perustui vain peilikuvien yhtymisen skarppaamiseen , Zeiss taas pelkkään stereonäköön. Onnistui muuten sadan metrin määrittely sadan metrin etäisyydeltä parin sentin tarkkuudella. Mittanauhaa venytettiin vasta oman mittauksen jälkeen. Zeiss oli tietenkin jakkaralla , mallia SA.int.  Kriittisellä rajalla mustan asteikon ensimmäisen v’n kohdalla vilkkui jotain keltaista , tai harmaata.

Tulenjohdon oppitunnilla sitten seurattiin kun tuliaseman miehet raahasivat lähimaastossa kokardin korkuisena heinähelteellä tukiputkivastin kalustoa , vastimen piikit tietysti aina alaspäin. Kyllä sellainen koulutus jotain kasvattaa. Itse en kuitenkaan saanut mitään vammaa korvien väliin , aika aikaa kutakin , lapset on terveitä kun ne leikkii. Vai oltiinkohan me myöhäisteinejä , vanhojahan meistä tuli vasta hieman ennen passin saamista , eli meille annettiin lopuksi lähtöpassit.

Kantoja ei ollut enää kaskessa , prikaatin kentillä kylläkin. Lievänkin omatoimisen auktoriteetin tai ohjesäännön ohituksen yrityksen sai sovittaa kannon nostolla. Luontaisella lahjakkuudella , tai nenäherneen vaikutuksesta alokas X ansioitui silläkin rintamalla. Porukalla siinä ensin avustettiin , varusteina rautaista ja puista kankea kirveen lisäksi. Tiheät uusinnat karsi toverihengen silläkin alueella. Sitkeästi yrittämällä se kaveri pääsi siviiliin jo syksyllä , heilutteli iloisesti vapautuspapereita meille muille. Aika aikaa kutakin , X’n asepalvelussa pokka piti loppuun saakka. Ehkä se ratkaiseva herne meni nenään jo tukkapokka posereissulla.

Piti kyllä prikaatin komentajankin pokka. Tulimme suvisunnuntaina sotkusta sekamuodossa joka sisälsi myös alokas X’n. Vastaan asteli prikaatia komentava eversti. Kun muut veti kättä päähän ja seurasi katseella , alokas X ei vetänyt kättä päähän , koska oli avopäin. Jos vetää kättä päähän ilman päähinettä , päähän tulee kuhmu jonka parantelu voi olla hyvinkin pitkällinen rituaali. Varsinkin vikelot olivat ehtymätön lähde rituaalien kehittämisessä. Alokas X’n sundiksen yläosan , jopa alaosankin napit oli levällään ja avonaisen asetakin alla korpisoturin kehoa verhosi henkselit ja peltipaita. Koska housun taskujen pohjat oli ratkottu auki , kumarassa asennossa alokkaan kädet sijaitsi housun pussien sisällä noin polvien korkeudella. Hämmästyneen tuntuinen eversti pysähtyi ja kyseli mikäs mies se tämä on. Alokas X esittäytyi ja kyseli vuorostaan everstiltä kuka hän on. Everstin pokka oli vähällä pettää , mutta kesti. Eversti kysyi meiltä muilta onko tuttu mies ja mistä komppaniasta. Kun tunnustimme tuntevamme , hän käski saattaa alokkaan komppaniaansa. Vastoin aiempia pienempien kihojen kanssa törmäilyjä , tästä kohtauksesta ei kuulunut jälkikaikuja.  

Koska sijaitsimme karhun kainalossa , 60 luvulla oli kovasti tapetilla sekä militarismi että antimilitarismi. Kitkerät keskustelut ja rauhanmarssit eivät poistaneet sotia silloin eikä jatkossakaan. Tietyistä johdannaisista johtuen , puhuttiin myös fasismista ja antifasismista. Ohiammuttuja sodassa on kahta lajia , ampujan tahallisia , tai tahattomia ohilaukauksia. Fasistinen stm. Rahikainen ampui poteron pohjalta ilmaan ja pilveen kätkeytyneitä antifasistien vastarintana , siten ainakin oman nahan suojaamiseksi ilmahyökkäykseltä. Innon ja innottomuuden raja oli herkkä , itsesensuurin rajoissa yli tai alitallusteluun sortui moni. Siitä vaan sivariksi ryhtyminen oli vielä haave , enkä siihen olisi halunnutkaan. Keplottelin sitten ajan vaatimusten mukaan sillai , että  suoritan niinku täyden palveluksen , antimilitaristien mieliksi en kuitenkaan pingoittanut , tein vaan välttämättömän. Kieltäydyin AUK’sta , kolme kuukautta olisi tullut lisää. Luokka ammunnoissa en kuitenkaan aikonut ampua ohi , eka luokka tuli kaikissa ammunnoissa , siitä sai 5vrk’ta lomaa ja litteran.

Remington johdannaiseen Ukko Pekkaan tutustuminen alkoi hellävaraisesti tussauksilla. Eli jopa nyky muodikkailla kevytluodeilla ja hieman enemmän kuin nalli latauksilla. Seuraakohan kevyt luodeilla ammuttaessa kevytkuolema. Kovapanoksen ensijärkytyksestä toipumattomien käytöksestä muistan kun kiväärin kokopanos ammunnoissa jotkut pistivät silmät kiinni ennen laukaisua , rekyyli hirvitti. Itselläni oli jo paljon aiemmin naapurin asetehtaiden valmistama , Ukko Pekan kaliiberinen wibulukko Winsu , 7,62x53R , enkä pistänyt silmiä kiinni laukaistessa. Luokallisissa kivääriammunnoissa matkat oli 300 ja 150 metriä. Meille näytettiin kyllä vaneriperäinen Kalashnikov , mutta ampumaan ei päästy. Hieman harmitti , sen verran olen asediggari että olisin halunnut kokeilla sarjatulta. Näillä soittopeleillä tulivoimassa ököryhmä korvaa jatkosodan konekivääri komppanian. Suomi konepistoolilla sai sarjan päräyttää ja vanhaa kunnon Emmaa saimme kokeilla. Näitä sukunimeltään Dektarjev tyttöjä intin kokoelmiin oli kertynyt käytyjen sotien aikana. Tuskin hankinta perustui kauppasuhteisiin , vaan kaappaussuhteisiin , tai pakokauhun jäämiin. Käteväähän se oli kun samanlaisilla ärlaippa patruunoilla räiskittiin toisiamme. Emman lippaassa oli 15 patruunaa , 7,62x53R. 5 patruunaa kutakin maalia varten , 150 metriä , 100 m ja viimeinen 50 metriä. Sen verran harvakäyntinen oli että sai laskettua laakit per taulu. Pitkät on emman latausliikkeet ja sormien säästämiseksi varoitettiin ampumasta tavallisella kivääriotteella. Sen Emman saatille lähdöstä ei riidelty. Puolustustahdon lisäksi vain velvollisuus tai komento määräsi kantajan. Pirun paljon painoi ja kalvoi selkää. Erään kerran kun tuliasema palasi talviselta retkeltään , mukana kulkeutunut Emma roiskautti asetelineessä räkäpään komppanian kattoon , jotenkin oli hakautunut tai jäätynyt liikkuvat taka-asentoon. Puupään ja räkäpäänkin piti aiheuttaa rekyyliä tai painetta patruunan vaihtoon.

Eka luokasta ammunnoissa sai 5vrk. kuntoisuuslomaa. Ukko Pekka veteli jo melkein viimeisiä haikujaan höyrykaudella , kuin myös junan jossa varusteena littera ja lomatodistus alkoi  oma lomani. Hieman oli ruuhkaa kun aloitin lomamatkan Kajjaanin asemalta. Palveluspäivä oli ollut jokseenkin rankka , istumapaikkoja ei ollut tarjolla. Ratkaisin asian vaunun ulkopuolisilla portailla , käsikoukku kaiteen pystyraudan ympärille ja jonkunlaista urvahtelua Iisalmeen saakka. Sitten oli jo istumapaikkojakin tarjolla. Sai syöksyä täysin rinnoin unen ihmemaahan. Perillä pääkaupungin rautatieasemalla törmäsin intin pääkonttorin majuriin ja kuulin asemahallissa kaikuneet kunnon nuhteet , mikä mies , mikä komppania , kun en tervehtinyt sotilaallisesti esimiestä vaan juoksin karkuun.     

Hieman oli hinteliä intin päivä ja määrärahat silloinkin. Kevyellä singolla singottiin sisäpiipulla konepislarin luoteja , kyllähän nekin pahvipanssarin kyljen lävisti. TST harjoituksissa karjuttiin laukaus laukauksia. Jos joku erehtyi ampumaan sarrrrrrjaa , kouluttaja nuhteli kiväärin kulumisesta ja panosten tuhlaamisesta. Sarjat olivat sallittuja vain jänisräikällä , niitäkin näin asevarastolla. Jos olisi raahannut fillarin maastoon ja pistänyt päreen räpisemään takapyörän pinnoissa , olisi päässyt Hornetin Gattlin konetykin tulinopeuksiin. Mutta kuka olisi kerännyt sen hylsyt maastosta.

Liitän mukaan yhden hyvin valaiseva esimerkin sen ajan intistä , ihan vaan vertailuksi. Se kertoo joko perinteisestä koston kierteestä kuinka omat koukerot kostettiin seuraavalle alokasluokalle , tai uutteruudesta puolustushengessä. Niin oltiin nuukia intissä että kaikki käytännötkin kierrätettiin.  Tervettä henkeä terveessä ruumiissa hemmoteltiin korkean kulttuurin harjoituksilla , sivutuotteena sihinää ja pihinää , jopa joskus selkeämpikin sanoma. Vertailukohdaksi on otettava jumppasali , eli tarkoituksetonta , tai täysin tarkoituksellista ruumiinkulttuurin harjoitusta. Onko jumppasalin hampaat irvessä rääkki simputusta , sen ratkaiskoon rääkkääjä itse. Vastaus voi olla , että enhän minä rääkkääkkään.

Meillä oli komppaniassa kadettikouluun pingoittava vänrikki ns. kesävänskänä. RUK’n ennätys punkkasulkeisissa oli silloin kolmen ja puolen tunnin luokkaa. Kesävänskä päätti rikkoa sen. Kierto oli muistaakseni viisi minuuttia. Kaksi minuuttia aikaa viikata jakkaran kokoiseksi päiväpeite , peite , lakana ja tyynyliina. Sitten riviin järjestyttiin käytävälle ja tiukan terästetyn rivien luotisuoran  tarkastuksen jälkeen. Luodilla ei kuitenkaan suoristettu riviä. Jos rättien reunat rönsyli , se aiheutti epätasapainoa ja jakkarat pyrki kaatuilemaan. Sama toistettiin päinvastaisessa järjestyksessä kolmessa minuutissa. Syljellä terästetyt päiväpeiton taitteet olivat etua tässä kisassa. Olkimatrassin olemuksen piilottavan verhouksen suora kulma oli kuin sotilasuran suurin saavutus. Hyvistä yrityksistä huolimatta , sotilasuran huipun saavutus jäi toteutumatta ja moni punkka ja jakkara kaatui potkaisulla. Parin tunnin päästä vänskän yliääni sortui kuiskaukseksi ja harmittavan takaiskun johdosta harjoitus keskeytettiin. Arvovalta tappio oli melkoinen ja ököt soitteli suutaan ilman iskelmäradiotakin. Pääsin sitten kostamaan Suomussalmen Ylävuokin Kuivassalmen harjoitusalueella , mutta se on jo sitten juttu erikseen.

Tietystihän mikään ei ole ikuista , rakennelmat romahtaa. Suomen raskaan rautainen ranka murtui runsaasti rytisten kun sana pinkka raastettiin väkivalloin pois raskaan peruskirjasta , hyvin kevyin perustein. Hävitäänkö me seuraavakin sota kun hakkapeliittain kymmenien ja satojen sukupolvien takainen maanpuolustuksen henki ja perinteet murretaan väkivalloin.

Ylävuokissa ammuttiin kiväärillä luokkaa ja heittimellä hakreja ja etsittiin niitä sitten maastossa. Etsimisen helpottamiseksi niissä oli kärjessä pieni tössäys , joka jätti joskus havaittavan jäljen. Tosisotaa harjoiteltiin Rovajärven Ristilammen ampuma alueella , ihampa kovilla räiskimistä. Iso kasa isonsodan ylijäämä kranaatteja tuhottiin kolmen viikon leirillä. Isku ammutaan kevyillä ja raskailla 100x100 metrin kuvioon , ja kyllä siitä melkein Kollaan maisema syntyy. Maassa laukeavan kranaatin savupilvi peittyy roiskaukseen , mutta puun latvassa räjähtäneestä näkyy keltainen leimahdus ja jälkeen jää musta pilvi. Sateella kranaatillekin laitetaan ylle muodokas muovinen sadetakki , muutoin herkkä voi laueta pisaroista.

Tällä reissulla tapahtui jotain dramaattista. KRH ampui puolustuslinjan yli , harjoituksen aihe oli vastapuolen hyökkäys. Olin itse hyvin lähellä tapahtumien keskipistettä tulenjohdon poterossa. Maalit oli tarkastettu päiviä sitten , eli krh’n suuntaus ja maalin koordinaattien paikkansapitävyys. Harjoituksen avautumisessa poteroni vieressä raskas sinko sinkosi terveisiään pahvi panssareille. Yhtäkkiä etumaastossa räjähti liian lähellä kranaatti. Raskaan singon ammuntaa johtava kersantti vaipui kasaan kuin haitari , ihan ilman käskyä. Oli varmaan osallistunut ökökoulukseen. Kranaattia epäiltiin ensin lyhyeksi jääneeksi krh’n pyrstörikoksi , mutta osoittautui it. kranaatiksi joka jäi herkkänä maastoon ja laukesi singon paineaallosta , tai krh’n kranaattien tärähdyksistä. Onni onnettomuudessa ettei lauennut aiemmissa koeammunnoissa kun pyörimme alueella. Itse olin muutaman kymmenen metrin päässä , roiskahti hieman. Eikä mulla ollut mitään hätää , kypärä päässä ja silmillä Zeiss. Tapahtuma olkoon varoituksena niille jotka metallinpaljastimella tai muutoin kerää sotamuistoja. Ihan kaikkea ei kannata potkiskella ja kantaa autotallin hyllyyn.

Tiedonkulku tulenjohdon ja tuliaseman välillä hoitui kenttäpuhelimella piuhaa pitkin. Vaihtoehtona oli Topi niminen radio , se oli selkärepun kokoinen komistus , kantomatka puolenkymmentä kilometriä. Ököparan pitkäkin radion kantomatka ei pidentänyt radion aaltojen vastaavaa , mutta tarvittiin toinenkin mies vielä kantamaan sen akkuja. Jo vain sopii nyt hymyillä niille laitteille , rintataskuun pattereineen päivineen mahtuva lälläri ne korvaa nykyisin. Silti ne ovat jo nostalgiaa , kuin myös jo NMT aika. 

Kesän 44 kokemusten myötä koulutukseen sisältyi myös pakokauhu pussin käyttöönoton välttäminen. Pakokauhu voi piiloutua leipälaukkuun tai kaasunaamari pussukkaan. Kokeesta sai kieltäytyä jos halusi. Ököt pantiin vaaka asennossa rähmälleen maahan jonoon , ja legendaarisella Rollsin Meteor tai Merlin V12 moottorilla varustetulla Vickers Armstrong höökivaunulla ajettiin jonon yli. Maavara kyllä riitti jos välttyi pakokauhu pussin käyttöönotolta. Sitten kaivettiin riittävän syvät poterot ja taas ajettiin niiden yli , telaketjut nytkin ököystävällisesti ja ylevän armeliaasti poteron kahta puolta. Oliko kyse säälistä , vaiko ainakaan armeijaa ei voi leimata varusmiesvastaiseksi. Tyhjillä poteroilla kuitenkin näytettiin miten käy kun Vickers intoutuu toinen tela lukittuna pyörimään poteron yllä. Vaikka olisikin pakokauhu pussi unohtunut mukaan , sen käyttö ei enää olisi auttanut. Kävi kuitenkin mielessä tosisodan tapahtumista jos suuren kranaatin roiskaus peittää soltun poteroonsa.

Tällä reissulla näin myös läheisen vaaran poroparvessa ensimmäisen kerran metsäpeuran. Oli puoli kylkeä korkeampi kuin muut poron kisurat ja hirvaan sarvet omaa luokkaansa. Niillä pärjää rykimäajan otteluissa , rajan takaa oli varmaan joukkoon eksynyt. Reissun motiiviin sisältyi kylläkin etukäteen suunniteltu taka-ajatus , mutta jätän sen mainitsematta. Se kulki jotenkin rataa , kapiaiset Kemijärvellä , vaarassa ainekset rosvopaistiin. Kivääri ja ammoaine oli mukana ja mallailin tähtäinkuvaa , painoin liipaisintakin. Varmistin varmasti päällä vahingon vaara vältettiin.  Ukko Pekan varmistin ei ole hipaisunäppylä vaan raakaa näppivoimaa vaativa vipuaminen , ei laukea vahingossa.

Lukuisten sotien johdannaisena näläkä se oli joskus vieraanamme. Varsinkin alokasajan ADHD ylivilkkaassa liikehtimisessä hyvin naamioitunut nälkä ei häipynyt ruokailussakaan. Rovajärvelläkin retkeiltiin sen verran että ruoka maistui. Aivan lähietäisyydeltä koettu muisto kenttäkeittiöstä jäi mieleen. Leirin muonahuoltoon sisältyvä tuoreliha säilytettiin ulkoilman lämpyisessä teltassa. Muonahuollon strategiset suunnitelmat pettivät pakkasten ensiesiintymisen myöhästymiseen. Kärpäset olivat päässeet munimaan meidän muoniin , eikä operatiivisiin vastaiskuihin ollut mahdollisuuksia. Kun sitten kahden viikon kuluttua keittiömiehet avasivat soppakanuunan lukot ja latasivat sinne hernekeiton tykötarpeet , kärpäsenmunat olivat saavuttaneet seuraavan kehitysasteensa. Stm. Puustinen teki muistaakseni ensihavainnon kärpästen lisääntymishalun välivaiheesta. Tarkkailu siirtyi lusikka-haarukka mysteerin sisältöön. Kun lisähavaintoja kertyi ympäriltä , lensivät pakit pitkin kangasta. Oikeassa sodassa ei ole varaa moiseen nirsoiluun , keitetty liha on keitettyä lihaa. Nykyään samoja aineksia tarjotaan ihmiskunnan vararavinnoksi , tai jopa pääpäivälliseksi. Sivistys ja oikeusvaltion olemusta kuvaa se , että entisen riesan kasvattamiseksi ja myymiseksi tulee nykyään saada viranomaisen lupa. Tulevaisuuteen tähdäten uskallan ennustaa ettei vihreät tai muunkaan väriset luteet tule olemaan suosikkilistan kärjessä. Tulevia hypetyksiä ja muotivirtauksia täysin tuntemattoman nirsoilun johdosta illalla sotkun teltalla kävi ranskis kaupaksi , eivätkä tainneet riittääkään. Kyytipojaksi sotkun kahvia tai Ristipuron vettä.

Vaikka Ristipuro oli loikaten ylitettävää luokkaa , siinä oli silloin vielä tammukkaakin , tosin niistä ei päässyt nauttimaan kuin kapiaiset. Suljetun paikan kammosta kärsivillä varusmiehillä ei ollut mahdollisuutta tai välineitäkään.

Sikäli on eroa ynnikkien ja krh’n ammunnoissa , että krh’n ammunnoissa kannattaa noudattaa turvamääräyksiä. Seuraavana syksynä kuoli muistaakseni kaksi varusmiestä ammunnassa. Kevyessä heittimessä on kiinteä nallipiikki ja lähtölaaki syttyy kun kranaatti putoaa putken pohjalle. Jos ajopanos on suutari , sinne voi ladata monta päällekkäin , sytytin herkistyy vasta lähtösysäyksestä. Kevyen turvamääräys edellyttää että ampujan pitää ottaa kranut parin metrin päässä olevasta pinosta. Heittimien nopeuskilpailun johdosta hänelle annettiin kranuja käteen , edellinen ja uusi kohtasivat putkensuulla , molemmat räjähtivät. Valvova silmä ei näe kaikkialle.

Leirin jälkeen pääsin pois krh’n rivistä fillarikorjaamoon pienellä lahjonnalla. Tehtävä oli uusien ököjen opastaminen takanavan ihmeellisyyksiin. Fictell & Sachs , oli keksinyt vapaanavan ,  lamellit jarruun ja vapaavaihde sotkemiseen. Jääkäri liikkeen muistoa kunnioittaen SAint oli vielä kampikäyttöinen , kampirauta kyytejä vähemmän. Kivkoo ja jääkoo tappeli kunniastaan , kivkoo marssii jaloin ja jääkoo sotkee fillareilla.

Poh.Sav.Pr piti ensimmäisen itsenäisyyspäivän paraatinsa Kajaanissa 63. Asentoa ja lepoa. Lakki päässä kuunneltiin puheita , lakki päästä kun kuunneltiin pappia. Siellähän sitten marssittiin Pohjolankatua , harvat Sisut ja Valmetin traktorit pöristelivät perässä. Paraatikenttä oli jossain nykyisen linja autoaseman hujakoilla. Eipä niitä katuja montaa ollut , nykyiset torit hiekkakenttiä.

Siinä sivussa aamukamman harvetessa piikkien lomasta alkoi siviilikin siinnellä. Joululoma kärähti hupaisessa kommelluksessa , mutta jouluna näimme korvaukseksi sotilaspastori Jorma Kaukon dioja metsäpeuran paluusta Kainuuseen  Pieningän saloilta. Hän oli ensimmäinen paluun kuvaaja Elimyssalolla. Palasivat ne myöhemmin Peritalon maillekin. Aiempien aikojen vaelluksista lähistöltä löytyy syvään uurrettuja muinaisten peurapolkujen jäänteitä. Monen koparan kapse ja napse ne on kovertanut.

Siihen aikaan armeija ei marssinut aivan aina vatsallaan. Liikkumisen helpottamiseksi pystyssäkin sitä harjoiteltiin. Tahdissa marssiminenkin sujui , sitä harrastettiin vähintään riittävästi. Vseen , vseen , yks kaks kolome. Onnettoman väärällä jalalla astujan piti vaihtaa jalkaa pienellä hyppäyksellä , vseen maahan kun isorumpu lyö. Lisäkoulutusta sain rajavartioston majurin hautajaisten kunniakomppanian surumarssin harjoituksissa. Hitaan venytetyn nykivä askelkuvio Narvan marssin soidessa opeteltiin perusteellisesti ennen julkista esitystä. Tässä harjoituksessa ei harjoiteltu marssilauluja. Mikä ettei , kaunis on kuolla sun joukkosi eessä. Pelkäsköhän kapiaiset mullikuoron mölinää. 

Fillarikorjaamon ylivääpelin suosiollisella avustuksella loppusodassa pääsin luimuilemaan töpinän puolelle soppatykin ammusten apulataajaksi ja pääsin käsiksi kapiaisten ruokavaroihin. Sotilassalaisuuteen vedoten en kerro enempää. Ököjen safka oli usein pataljoonan koukkausta. Joka oli soppatykin hellästi limaksi keittämää makaronia ilman välihuuhdontaa ja satunnaisia sattumia siellä sun täällä , enimmäkseen ei yhtäkään. Kyllä sillä liisterillä olisi tapetit pysyneet seinällä , jos ei muutoin niin ainakin kauhusta kangistuneina. Näiden koukkausten jälkeen siviilissäkin väistelin ja vierastin entistä herkkua eli makaronia muutaman vuotta. Talvisodan urhean hengen herättämiseksi loppusodan koukkauksiin sisällytettiin Raatteen tien hevosvainajien kunniaksi metrilenkkiä , vieläpä aika nirkoisesti. Kapiaisten voileiville oli varattu teemakkaraa paljon runsaammin. Sotilastuomioistuimen uhallakin kerron silti erään yksityiskohdan. Se alkoi , ”mitä per**lettä , kun teltan sisään sinkosi tuntematon kova kohde. Sisällön selvittyä alkoi jäätyneen kohteen isojako ja sulattelu kamiinan lämmössä.

Loppusodan jälkeen saunaan ja sot. var. usteet rättivarastoon. Korvaukseksi sai pahvilaatikossa viime kesäiset siviili varusteet. Eipä enää siviili siinnellyt , vilkas oli yö. Hiljaisuutta ei huudettu eikä sitä olisi myöskään noudatettu. Aamuviideltä passi kouraan ja Kajjaanin asemalle lähdön innolla miehissä lättähattua keikuttamaan , konnari meinasi hermostua. Ee lähe mihinkään ennenku lakkootte. Osasyynä oli liikunnantarve , kesäkuteissa pikkutakki pyrki hyytymään aivan aidoissa helmikuun pakkasissa. Lättähattu kuluki vuan kahen jj’n Kajjaanista yhen j’n Kuopijoon.  VR’n kaukoliikenteessä käytössä oli vielä silloin hiilisavuinen Ukko Pekka. Köhköh , niisk , tsup , tsup , jakso se joskus sutaistakin. Ukko Pekan kuskeilla oli maltillinen kaasujalka , ei nykäissyt isommalle  vaihdettaessa kuten Siperian Susi.