Siviilissä askareet jatkui nyrkit mustana huoltoasemilla ja korjaamoilla , rasvanipatkin olivat vielä käytössä. Molybdeenisulfidi pitoista mustaa mönjää pumpattiin niveliin muun mustan lisäksi. Aivan kuin tulevaa tummennusta ennakoiden , varsinkin sen ajan nokivasarat olivat päättäneet mustata maineensa perusteellisesti , tummansininen haalari tuli mustaksi melkein ohikävelystä. Öljynvaihdossa kannatti yrittää vältellä ihokosketusta , kädet vaati svartfegalla ja sahanpurulla hierovan puhdistuksen jopa useitakin kertoja ennen kuin kädet vaaleni. Jos peiton alle kurkkasi , tuloksena oli vähintään värivikainen naamataulu. Jarrurummut säilöi huolellisesti jarruhihnojen asbestipölyn joka sitten yleensä paineilmalla pölisteltiin hiukkaskiertoon yhteiseen ilmaan. Renkaiden dynamiikkaa painotettiin kynän piirtämällä sydänkuvalla , kun rengas lepatti resonanssissa pyörintäakselin jousen kanssa. Staattinen mitattiin melkein samanlaisella puntarilla kuin pohjolaaset käytti kylätappeluissa.

Sitten päädyin muutamaksi vuodeksi ohjauspukille säätämään autojen ohjauskulmia ja aurausta Optoflex laitteella. Toe in , toe out , camber , caster , king pin inclination , jne. Ehkä sillä oli vaikutusta jatkossa kun perehdyin pyörien käyttäytymiseen yleensä. Jo silloin huomasin , että se pyöreä pyöräksi tai renkaaksi nimitetty eloton kapine , on vain peltinen , puinen tai puuta jäljittelevä valettu vanteen ja gummin muodostama osanen. Tätä ulointa osasta ympäröi Dunlopin ahaa elämys , eli ilmajoustoinen rengas. Goodyearin vahingossa keksimällä vulkanoinnilla raakakumi saatiin kestämään paremmin ns. kumin vingutusta.

Eloa tai luonnetta siihen pyöreään saa vasta ajoneuvoon ripustuksella , kuin myös sen ripustuksen geometrisilla kuvioilla. Tilin lisäksi palkintona oli nytkin koeajo ,  kokeilumieltä riitti. Siinä sivussa huomioitiin puoltaako ohjaus vasemmistoon vai oikeistoon , tai onko ratti neutraalisti suorassa. Näillä koeajoilla havaitsin mitä eroa on niissä kiistellyissä ajo-ominaisuuksissa. Huomasin pyörän ripustuksen ja asetusarvojen vaikutuksen ajo-ominaisuuksiin , tosin ero ei ollut niin suuri kuin merkkiuskolliset vakuutteli.  Kehitystä en kiistä , mutta ero merkeillä tänäänkään ei ole niin suuri kuin valmistajat nykyään vakuuttelee.

Tietyt rakenteet ovat kuitenkin parempia kuin toiset. Ladalla tai Rollssilla on eroa pyörien ripustuksessa ja jousituksessa. Mukava jousitus on helpompi laatia kahden tonnin kotteroon kuin yhden tonnin ritsaan. Rallipolulla asetelma muuttuu päinvastaiseksi. Ripustuksen geometriat on nyt ehditty ruotia ja kartoittaa kompjuuterin kaavoihin , jousituksen vaimennuksessa on tapahtunut suurin parannus ajamisen onnistumisessa nykypäivään mennessä. Ralli ja Formula sirkus pyörii näiden teemojen ja ohjastajien varassa. On kuitenkin varmaa että jarrujen , luistojen ja vikaliikkeiden estot ovat säästäneen monen perheen tulevaisuuden suunnittelun romuttumisen.

Huolestuttavaa nykyritsoissa on se , että ohjauksen keskialueelle on usein viritelty tekoreippautta , jonka ylimenoa toppuutellaan niillä vikaliikkeiden estoilla. Kännykän tuijottelu ajon aikana voi sitten aiheuttaa säpsähdyksen ja turhan suuren korjausliikkeen.

Ratin suoristamisessa siihen aikaan ei turvatyynyt räjähdelleet. Riikkarin kotkotukset irti ja mutteri auki , ja ratti irti rihloistaan kitkuttelemalla. Kylätien kupruun langenneesta karmeasti kampeavasta sai useimmiten suoraan kulkevan käyttöpelin. Ajo ominaisuudet ovat edelleen hyvin suosittu aihe Veijon Esson ja kyllä myös muidenkin huoltoasemien kippiöljyn kaatopaikoilla. Keskustelut sortuu usein sortokulmiin , kun mää tulin kahva eellä. Jyskälän suurajoissa eräs SPJ , tai EJ Keinänen herätti hämmästystä kun pikiksen päättyessä itikoiden iskemiä oli enempi kyljissä kuin keulassa , ajoneuvon merkki oli Skoda , Octavia.

Vapaan nopeuden aikoihin ilman rajoituksia pääsin minäkin tekemään oman ennätykseni. Herkullisin kohde oli brittituristin Lapissa kolhiman Jagge E’n ensiavun jälkeinen koeajo. Sen muistan että hätäisellä vilkaisulla mailimittari näytti jotain 150 hujakoilla , joten maileista muutettuna jotain 240 kmh. on oma ennätykseni. Olipa mittarin näyttämä ± jotain , äkkisestään oli aika haipakkaa. Tie käy kaposeksi ja mittariin vilkaisu hätäiseksi , kauas pitäisi katse kohdistaa. Tapahtuma paikkana oli Mäntsälän suora Kellokoskelta Mäntsälään päin. En tiedä hyppäsikö siinä jokiuomassa , vieterit kuitenkin ensin venyi ja sitten nokka niiasi syvään. Paluumatkalla ohitin joen vähemmällä kiireellä. Eräällä huoltoasemalla oli vanha kunnon avonainen sotajeeppi kalustossa. Sillä sitten hinailin pomppa ja karvalakki lämmityslaitteena pakkasaamuna autoja käyntiin. Joskus vierailut venyi tulevan metropolin keskustaan saakka. Kesällä kävin sillä kumia vinguttamassa Herttoniemen kallioilla , varsinkin silloin kun sitä esittelin ostajalle. Saispa sellasen vielä nytkin , s’olis originaalina nostalgiaa.

Stalinin ja Aadolfin kostoista , eli Trabantista ja Kuplastakin on ehtinyt kasvaa kulttiautoja. Arvonnousuun ei tarvittu kuin ahkerat romuttamiset roskapönttö kisoissa , koskahan alkaa kuplaa kellua Mehikosta suomeen.

Tällä samalla h-asemalla jäi mieleen koulussa pakolliseen , tai eräille hyvinkin vapaaehtoiseen kielikulttuuriin. Sitä toista kieltä puhuva henkilö syöksyi tuohtuneena aamutuimaan työn vastaanottoon: ”Kuka pärkkele piirttä fitta kuva minu uude autto kylkke”.

Sitä pakollista yritin minäkin opiskella maineikkaassa Ressussa , valvontakomission valtaamaa Tornia vastapäätä. Tornin korkeudesta johtuen varmaankin hyvä tarkkailupaikka. Onneksi valtaus oli jo päättynyt ja opinahjon iltainen nimi oli vähemmän eliittinen ja vaatimaton Valtion iltaoppikoulu. Pakollisen ruotsin joulukuisen välitodistuksen ja keväisestä rimaa hipomisesta huolimatta keskikoulu tuli suoritettua , tarkoitus oli jatkaa stuiduksi saakka ja sen jälkeen koneinsinööriksi opiskelemaan vanhalle Polille. Sitten vastaan tuli taas se tuttu mutta mutta , muut askareet ohitti koulut.

Vaimoni Irma kuului myös saman oppilaitoksen lukion opiskelijoihin , tapasin hänet runskin iltojen ja öidenkin vietoissa. Eräs osallistuja opetti muillekin miten stidillä soitetaan kolikko automaatin avulla oven avaamisen hälytyssoitto HPY’n lankakitkalta. Eipä onnistu enää ilman kortteja tai kolikoita kuin hälykeskukseen. Releitten räpinän saattelemana HPY muuttui myöhemmin Tattarisuon puuparakin Rätinälinjan kautta Elisaksi. Hietsu teki vasta tuloaan suureksi pippalopaikaksi , sielläkin me vietettiin suviöitä. Lauantai illan ja yön huuman laukaisi ja johtui pitkälti siitä että seuraavana päivänä ei tarttenu mennä duuniin. Naiseni kanssa Eduskuntatalon puistossa , M A Numminen. Omat muistoni eivät särähdä yhtä paljon kuin M A ’n ääni hänen tulkinnassaan.