Uusien koneiden koko tai paino voi olla aivan mikä tahansa. Samoin yhden hankitun peruskoneen muunneltavuus erilaisten työtehtävien mukaan on lähes rajaton. Näihin asioihin palataan tarkemmin myöhemmin , nyt keskitytään siihen , mihin pystyy meidän metsään sopivan kokoinen ns. peruskone. Se pystyy toimimaan ilman rautaa pyörän kehällä lähes kaikissa olosuhteissa. Vain syvimmässä lumessa voi tarvita etu tai muissakin pyörissä lumikoneiden tapaisia ketjuja , jotka auttaa tiivistämään lunta alleen ja lisää kitkaa. Syvässä lumessa kone kulkee lumipatjan päällä , joten aluskasvillisuuskaan ei vaurioidu. Onko sitten järkevää mennä metsään syvänlumen aikaan , se onkin jo aivan oma lukunsa.  

Tavalliseen nykykuntoiseen metsään sopivan koneen 15 tonnin painossa on mukana 5 tonnia konetta ja 10 tonnia puuta. Yksi ja sama kone kaataa , karsii ja kuljettaa. Se sama kone pystyy raivaamaan pusikot ja suorittamaan kaikki tarvittavat hoitotoimenpiteet myös jatkuvan kasvatuksen metsässä. Jos metsänomistaja haluaa , tietenkin sillä voi toimia myös vanhan kaavan mukaan. Nykykäytännön mukaisia hakkuupäitä valmistaa moni konepaja , niitä ei tarvitse kehitellä.   

Siemenpuut taimikon keskellä ovat kaksiteräinen miekka , puu siemensi ja suojasi taimikkoa , mutta taimia tuhoutuu niiden kaadossa. Jatkuvassa kasvatuksessa ei ole varaa eikä myöskään tilaa kaadella puita kokonaisina. Yksi suuri runko teloisi itsensä ja muita puita , sekä kymmeniä taimia. Täytyi löytää kokonaisratkaisu jolla pystytään toteuttamaan jatkuvan kasvatuksen puunkorjuu. Kaikki työt täytyy pystyä tekemään koneen ääriviivojen rajaamassa tilassa , siis tilassa jossa koneen ääriviivat näkyy ylhäältä katsottaessa. Eikä ole varaa teloa puomilla kasvavia puita , eikä vaurioittaa puiden juuria. Kasvujuuret ovat olleet ja ovat edelleenkin kymmenen sentin syvyisessä maakerroksessa puiden ympärillä.

Ketjusahalla puut kaadetaan edelleenkin , mutta myös karsitaan. Moottorisahalla käy helposti suurenkin oksan karsinta , mutta jos laipan ja ketjun voisi kietaista rungon ympäri , koko rungon voi karsia yhdellä vedolla.

Sahaketjun saa taipumaan kahteen suuntaan. Uudessa hakkuupäässä kahdesta tai kolmesta segmentistä muodostuu leikkaava osa joka karsii oksat rungon ympäriltä. Eli moottorisahan laippa taivutettiin rungon ympäri.

Jos puuta ei voi kaataa kokonaisena , kuten käteiskaupassa , on turvauduttava osamaksuun. Komento kuuluu , puu pankolle pura. Kokoamisohjeet saa sitten puukaupasta tai Ikealta.

Jos vähänkään isompaa oksaa sahaa alhaalta ylöspäin , oksan ahdistus siirtyy ketjusahan ketjuun. Jos taas homma käännetään ylösalaisin , oksa mielellään menettää yhteyden emopuuhun. Taikatekijä on Newtonin löytämä voima , omena putosi alaspäin eikä pompannut pilviin. 

Siispä aloitetaan karsinta ylhäältä alaspäin ja riisutaan oksavaippa. Hakkuupää käännetään ylösalaisin ja viedään noin 12 metrin korkeuteen. Pistetään ketjut kiertämään ja viedään hakkuupää rungon ympärille. Matkalle osuvat oksat leikkautuu pois edestä. Varsinaisessa karsinnassa oksat leikkautuu hyvin siististi , koska hyvät ohjaimet ei anna haukkailla mitään ylimääräistä. Kuori säilyy mahdollisimman ehjänä. Tykkylumikin putoaa oksien mukana eikä rasita jatkotoimintoja. Ulkopintaa noudattavassa tarkassa karsinnassa saadaan myös mitattua tukkien tilavuudet ja pituudet tarkasti , oli sitten kesä tai talvi. Puomilla ohjataan sopivasti hakkuupäätä puun runkoon , ja hakkuupää liukuu oksien varistessa alaspäin ohjureiden varassa ohjaten leikkuuteriä.

Lepakoilta ja valailta on opittu että osa lähetetystä ultraääni pulssista palaa kaikuna korvaan. Siispä hakkuupää kirkuu kuin asiakas Linnanmäen kauhulaitteessa ja korvat kuuntelee koko matkan ylhäältä alas. Karsiutuvien oksien lisäksi kirkuja löytää umpeen kasvaneet sisäiset oksat , halkeamat ja lahot , rungon katkaisukohdat on helpompi määritellä. Metsän aarteiden ammoarkistosta löytyneet kitaratarpeet kuusen tyvestä voi ohjata kitaratehtaalle. Kuutiohinta on aivan eri luokkaa kuin tavalliset tuotteet. Kitaratarpeita on kuljetettu jopa lentorahtina , eli huikea kaari metsästä akustisen kitaran areenoille. Ehkä tämän kirkujan saa opetettua erottamaan visakoivunkin , koivuvanerin julkisivuun kelpaavan oksattoman määrittely on paljon helpompaa.

Riisutun puun oksaton olemus tulee esille. Rungon lenkous , eli siis kaarevuus ja muut mutkat näkyy selvästi , kun puu on vapautunut oksataakasta ja on vielä pystyssä. Kuten missikisoissakin , myös sisäinen kauneus on merkittävää. Puiden missikisoissa ei haeta voittajaa , vaan markkinavoimia myötäillen epäinhimillisesti hinnoitellaan puun elämäntyön laatu.

Samassa puussa voi olla oksattoman tai ydinlahon tyvipöllin lisäksi hyvinkin montaa laatuluokkaa. Oksaton tyvitukki on todellista arvotavaraa jo nyt , ja arvo vain nousee jatkossa. Kun kirkuja paljastaa puupaketin sisällön , puuta ei tarvitse ostaa säkissä. Kurkistus säkin sisältöön helpottaa määritellä katkaisukohdat. Kirkujan avulla pystytään määrittelemään vaikkapa männyn tyvikaarnan ja muun kuoren tilavuus ja hinnoitella erikseen. Mahdollisuus todella tarkkaan laadun ja todella tarkkaan tilavuuden määrittelyyn on suuri. Tietysti kirkujan tiedoston arvostelussa huomioidaan puulajit ja niiden ominaispiirteet. Pöllien värimerkinnöissä voi ottaa mukaan enemmänkin kuin sateenkaaren värit. 

Varsinkin kuusella on tyvessä kartio joka leviää juuriksi. Tämän kartion johdosta kuuset kaadetaan pitkään kantoon , eli siis kymmeniä senttejä paksuinta ja parasta puuta menee hukkaan. Kun karsinnassa uusi hakkuupää tulee tyveen , hakkuupäätä sivusuunnassa pyöräyttämällä oikaistaan tarvittava määrä tyvikartiota. Suomenkin hakkuumäärillä uutta hyvää puuta saadaan talteen varmaan kymmeniä tuhansia kuutioita vuodessa. Tyvessä olevan puun lujuus on hyvä , kestihän se kaikki tuulen aiheuttamat rasitukset.

Kasvamaan jäävien puiden tyveen sisältyy myös oma ongelmansa. Jos vanhoilla koneilla telojen ja ketjujen keralla ajetaan kasvuun jäävien puiden pitojuurien tai tyvikartion yli , vahingot ovat suurimmat mahdolliset. Olipa kyseessä vain pelkkä kumipyörä ilman ketjuja ja teloja , pyörä ei jousta vaan kaikki pyöräpaino kohdistuu juuri siihen kosketuskohtaan. Raskaan koneen alla puun kuori varmasti vaurioituu ja avautuu suora väylä sienille.

Ketterillä uusilla koneillakin pyörä voi joutua lähelle puun tyveä. Uusi pyörä kallistuu ja joustaa jakaen pyöräkuorman koko kosketuksen alueelle. Eli toiminta on täysin päinvastaista kuin edellä. Jousituksen tasauskyvyn ansiosta jäykän koneen pistekuormat jää pois ja kohtuullisempi pyöräkuorma ei aiheuta muuallakaan vaurioita. Näillä pyörillä voi jo ajella ”asiakkaan rahojen keskellä”. Tämän hevosen kengissä ei rautaa tarvita.

On tietysti ilahduttavaa että hevoskorjuu on palannut takaisin ja perinteitä vaalitaan. Tässäkään  asiassa ajanratasta ei voi kääntää takaisin , eli hevosvetoiseen puuhuoltoon. Kun ruotsin metalliteollisuus nousi parisataa vuotta sitten , senkin nousu tapahtui hevosvetoisilla puujaloilla ja härkien nahalla hevosen valjaissa. Muistona on vieläkin Falunin makkara. Kuusen herkkyys juuristovaurioihin on kyllä suurin , mutta ei muutkaan puut tykkää varpaiden tallomisesta. Juuristovauriot ja ydinlaho on havaittu jo aikoja sitten. Metsänhoitaja Uno Wallmo havaitsi varsinkin kuusen tyvilaho arkuuden , vaikka puut korjattiin hevos tai härkävetoisesti. Siinäkin kyse on pintapaineista , pistekuormista ja rautakengistä. Aina näilläkin välineillä rauta nirhaisee juuria tai puun tyveä. Walmoo kirjoitti havainnoistaan metsähoidossa kirjan: Rationell Skogsafverkning , Praktiska Råd , 1897 , eli tasan sata vuotta aiemmin kuin koemalli Terrier valmistui.

Wallmo havaitsi myös jatkuvan kasvatuksen edut , kun paikkaili suunnattomien aukkohakkuiden jälkiä. Sekä Wallmo että Terrier on esitelty Metsänhoitaja 6/97 lehdessä. Myös ruotsalainen Matts Hagner on havainnut saman , että ”kannattaa hakata vain kypsiä puita”. Hagner ja ruotsin Skogforsk  metsäntutkimus myös mainitsivat -90 luvun alussa , ettei metsäala pysty omaehtoiseen uudistumiseen. 30 vuotta myöhemmin toteamus on toteutunut ja saanut alleviivauksen. Samalla hevosella aiottiin ratsastaa kauas tulevaisuuteen , tästä on aivan omakohtaista kokemusta. Uudistus toteutettiin nimittämällä sellunkeitto biotuotannoksi. Kansallisomaisuuden arvo on romahtanut laaduttoman puupellon asteelle. Sosiaaliset ja  ilmastolliset paineet todelliseen muutokseen on kovat , nyt on tulossa myös pelit ja vehkeet muutoksen toteuttamiseen.

Pohjoisen ja idän sotatantereilta löytyi ja löytyy sirpaleiden lisäksi ydinlahoja puita , koska niiden varpaita tallottiin raskaalla kalustolla. Siviilissäkin puut käyttäytyy aivan samalla tavalla. Kaikki puut , myös koivu ja mänty kärsii juuristovaurioista. Kasvujuuret voi yltää kymmenienkin metrien päähän puiden ympärille. Puut muodostaa yhteisen juuriverkoston , johon on kytkeytyneenä koko metsä. Eri puulaatujen vuorovaikutus juuriverkossa on kyllä tunnettu , vaan ei ole vieläkään tutkittu. Yhdenkin puun juuriston vauriokohdasta lahosieni etenee yhteiseen verkkoon ja jatkaa etenemistä kohti runkoja. Viimeisinä vuosina ydinlahon tuloksia on näkynyt tienvarsilla ympäri maata , kaikilla puulajeilla ja lähes kaikissa puupinoissa.

Seuraava vaihe rungon käsittelyssä on katkaisut , joka alkaa katkaisukohtien merkkauksella. Hakkuupää käännetään ja katkaisuterä on nyt alimpana. Aloitetaan rungon varsinainen mittaus ja katkaisukohtien määritys laatuluokkien ja rungosta saadun sisällysluettelon mukaan. Katkaisuterä on periaatteessa samanlainen kuin nykyisinkin. Erona on paljon suurempi liikkuvuus joka mahdollistaa uusia työskentelytapoja. Katkaisuterästä tulee monitoimiterä.

Hakkuupään alareunassa lähellä katkaisuterää on vahvat pihtimäiset monitoimikourat. Myös ylempänä karsintaterien alapuolella on pihtimäiset pitokourat. Molempien kourien kohdalla hakkuupään rungossa on yhdistetyt ohjain ja mittapyörät. Niiden keskiarvo on hyvin lähellä pöllin todellista pituutta.

Hakkuupää kiinnitetään puun tyveen ja mittauksen alkupiste merkitään katkaisuterän muutaman sentin syvyisellä sahauksella. Nyt sitten aletaan purkaa ultraäänen avulla kartoitettua tiedostoa lopusta alkuun. Eli siis viimeisin tiedosto puun tyvessä on tiedoston alkupiste kun palataan kohti latvaa , kuin myös katkaisukohtien optimoimiseksi jatkuvalla tarkkailulla. Jos puussa on tyvilahoa , varsinaisten tukkien mittauksen alkupisteeksi tulee lahon osan yläreuna. Tämä lahovikainen tyviosa irrotetaan kannosta viimeisenä rungonosana. Tietysti tiedostoissa näkyy myös katkaistut oksat , niiden suuruus , rungon muut viat ja katkaisuun vaikuttavat tiedot. Rungon todellinen arvo määrittyy tässä vaiheessa. Tässä puntaroinnissa vaakakupeissa on sekä metsänomistajan tilipussin paino , että puun jatkojalostuksen mahdollisuudet.

Tyven jälkeen myös muut katkaisukohdat merkitään katkaisuterän merkkauksella. Jotta kaikki merkkirakoset löytyy paremmin alas tullessa , saharaon korkeudelle voi painaa piikillä myös hieman rautaoksidia. Eli siis optisen tunnistuksen lisäksi magneettinen tunnistus , tai lisäksi valkoista maalia. Tämä magneettinen tunnistin löytää ultraäänen lisäksi myös sahausta haittaavat sisäiset raudat. Hirvikiväärin ja lintuluodikon luodit ei hajota pyörö tai vannesahan teriä , mutta naula hajottaa. 12 metrin korkeuteen sisältyy jo kaksi kuuden metrin tukkia , eli tavallisilla puilla päästään riittävään käsittelypituuteen.

Kun lähestytään latvaa , karsintaterillä voi vielä karsia lisää oksantynkiä jotka jäi jäljelle kun hakkuupää vietiin runkoon oksiston läpi. Jos korjataan pylväspuita , tai muita pitkiä runkoja , puomin päähän voi pultata sopivan jatkokappaleen , tai tehdä puomin yläosasta teleskooppisen. 

Uudella logistiikalla metsässä karsitaan vain tukkipuut , niistäkin vain arvokkaimmat alimmat tyvitukit. Näiden käyttökelpoisuuden , sekä varsinkin rakennuskelpoisuuden säilyttämiseksi vauriot täytyy minimoida. Kuta vähemmän metsässä karsitaan , sitä vähemmän oksia maasta täytyy poimia. Arvokkaimmat tukit täytyy tietenkin korjata mahdollisimman pienin vaurioin , mahdolliset latvatukit ovat jo juttu erikseen , niissä on oksia. Metsään ei jätetä kannon lisäksi kuin sahanpurut , muutama varissut oksanpätkä ja neulasia tai lehtiä. Eli siis yhdenkin puun aukkoon ei jää mitään peitteitä jotka estää taimien muodostumista ja kasvua , tai häiritse metsän luontaista aluskasvillisuutta. Aluskasvillisuuden tilan korjailu onkin sitten jo aivan oma lukunsa.

Metsän ravinnekiertoon voi palauttaa puhdasta puutuhkaa ja bioreaktorin lannoitteita. Uusilla koneilla ne voidaan jakaa täsmälleen kohteeseen , eikä levittää myös haittakasvien iloksi.

Kun rungon alatukkien huippukorkeus on määritelty ja mitattu , seuraa latvan katkaisu. Latvus pudotetaan käsiteltävän rungon taakse.

Aivan samoin kuin oksanahdistus karsinnassa siirtyy leikkaavaan ketjuun , myös rungon katkaisussa ahdistus voi siirtyä katkaisuketjuun. Jotta ahdistukset myös katkaisussa voitaisiin välttää , täytyy hieman kikkailla. Tällä on hyvin monta merkitystä ja säästöä.

Tässä vaiheessa täytyy ottaa mukaan vertailua nykyisten ja uuden teknologian välineiden painoeroista. Raskaan raudan liikuttelu vaatii aina voimaa , katsokaapa vaikka painonnostajien kisaa.

Nykyisten ajokoneiden kuorma on noin samansuuruinen kuin koneen omapaino. Nykyisten harvestereiden paino on taas kohtuuttoman suuri verrattuna sillä käsiteltävien suurimpienkin puiden painoon , jopa monikymmenkertainen. Liikutellaan siis paljon passiivista rautaa , muistellaan vielä perustekijöitä.

Työskentelytavasta johtuen nykyisissä harvestereissa on alustan painon lisäksi järeä monen tonnin painoinen puomin ja hakkuupään yhdistelmä. Pelkkä hakkuupää painaa toista tonnia , on aika optimistista ojentaa se kymmenen metrin päähän. Ei sieltä voi kaataa tai koota kuin risuja. Puomiin kohdistuvista voimista antaa käsityksen , että pakollisen nostovoiman lisäksi katkaisun on oltava hyvin raju toimenpide , että täytyy käyttää järeää katkaisuketjua , sahauksen hetkellinen tehontarve on todellakin huikea. Ei niillä tehoilla hento ketju kestä niitä vetolujuuksia , järeä ketju tarkoittaa paljon purua. Miljoona katkaisua = paljon purua.

Uusi hakkuupää pärjää vähemmällä. Eihän tavallisessa moottorisahassakaan ole kuin muutaman kilowatin tehoja ja pikku kikkailulla sillä hoitelee alusta loppuun vaikka Kalevalan Suuren Tammen. Samaan painoluokkaan katkaisun ja karsinnan tehonkäytössä  pyritään myös uudessa hakkuupäässä. Tehontarpeeseen riittävä 10kw’n tehoinen hydraulimoottori painaa pari kolme kiloa.

Uusi kevyt alusta pystyy V asennossa tai suoraan edestä nostamaan enemmän painoa kuin 30 tonnin harvesteri , kevyt linja jatkuu puomin painossa ja monipuolisemmassa työskentelyssä. Kyse ei ole raudan , vaan painon säästöstä. Tonnin nostoteho 2-3 metrin säteellä riittää puiden käsittelyssä. Eli siis jopa vanhan hakkuupään painolla selvitään koko puun käsittelyyn tarvittavista tehtävistä , karsintaan , kaatoon ja pankolle siirtämiseen.

Koska tässä V asennossa voi ajaa mihin suuntaan tahansa , päästään aina riittävän lähelle työstettävää puuta.

Tarvittavan nostotehon rajana voi pitää kuution kokoisen tyvipöllin pankolle siirtämistä. Kuutio tuoretta puuta painaa 600-900 kiloa. Se 900 kiloinenkin pystytään nostamaan pankolle muutaman metrin säteellä.

Suomessa ei ole enää jäljellä montaakaan monen kuution aarnipuita , eikä niiden satunnaisen tapaamisen johdosta kannata kantaa raskasta varustusta jatkuvasti. Koska Kalevalan suuren tammen pienen kaatajan urotöistä tammen kuljetuksessa ei ole tarkempaa tietoa , täytyy tilanteesta selvitä omin avuin. Eikä Pohjan Akkakaan kokkokynsillään nosta kovin isoa puuta , siivillä huitomiseksi menee.

Millaisia puita sitten on vielä säästynyt korpien kätköissä.

Tällä hetkellä Suomen korkein kuusi kasvaa Päijät Hämeessä. Korkeutta on kertynyt päälle 45 metriä ja kuutioitakin 8 , rinnan korkeudelta halkaisijaa on 56 senttiä. Seuraavat 25 metriäkin ovat halkaisijaltaan samaa luokkaa. Paljon on lautaa tai monta on kitaraa pakattu niihin kuoriin , kunnon kuunarin purjeille mastokin siitä syntyisi. Ikää kuusella on päälle 150 vuotta , eli ikää on puoli vuosisataa enemmän kuin suomella. Sitä kannattaisi juhlia , jos on vaikka lajinsa viimeinen. Jos on pakko , tällainen puu on viisainta kaataa moottorisahalla. Kaadon suuntaa varmistetaan ja loppuryssäystä vaimennetaan kahdella vaijerilla jotka purkaantuu hydaulivinssin rummulta. Hydraulimoottori toimii nyt jarruna. Näiden puiden toimitusaika täytyy ottaa huomioon niitä kaadettaessa. Tavoitetta riittää tällaisen puun kasvattamisessa jatkossakin. Ainakin kolme samalla tavalla ajattelevaa sukupolvea tarvitaan sellaisen puun kasvattamiseen.   

Poiketaampas hieman metsäpolulta puiston puolelle. Seuraava resepti pätee tasapuolisesti tavallisempien kaupunkien puistojen ja peräkorven ylisuurien puiden kaatoon. Eikä kaadosta muodostu taistelutannerta , eikä puiston maaperäkään haavoitu. Vaihtoehtona kaupungeissa on raskas nosturiauto ja sen turvakorissa työskentelevä moottorisahalla varustettu henkilö. Se nosturiauto ei voi ajaa puistoon , vaan kadulta kurkottelemalla täytyy toimia. Kuta suurempi etäisyys , sitä raskaampi nosturi. 

Suuressa puussa on yleensä suuret oksat. Katkaisuterällä ja sen avustajakouralla suuretkin oksat voi ottaa pankolle kärsin koskematta ja ilman maakosketusta. Kaupungeissa ei myrskyjen varalta turvallisuus syistä voi kasvattaa kovin korkeita puita.

Erilaisia jatkopaloja voidaan pultata puomin päähän jos tarvitaan puiston korkean puun oksien hoitoa , tai hyvin hallittua poistoa. Kamera puominpäässä auttaa paljon näköhavainnointia , varsinkin puun hoitotapahtumissa. Oksa kerrallaan poimitaan osaset ja pätkä kerrallaan ohutta ylärunkoa. Kun tullaan 12 metrin korkeuteen , poistetaan jatkopätkä , siihen ei kulu aikaa kuin muutama minuutti.

Kun peräkorven tai puiston patri tai matriarkka on purettu sopivaan tyvitukkiin saakka , se voidaan kaataa moottorisahalla sopivaan suuntaan. Kerran vuodessa yhden järeän puun korjaamiseksi ei kannata raahata ylipitkää katkaisuterää korjuukoneen hakkuupäässä. Otetaan esille pitkälaippainen moottorisaha ja koneen puomilla työntämällä varmistetaan vain kaatosuunta. Puistoissa tukki kaadetaan ilmatyynyjen päälle ruohikkoa säästäen. Sen jälkeen vaijerilla vetäen ja konetta pakittaen runko vedetään perälaudan kautta hydraulisella vinssillä pankolle. Vaijerin lisäksi tässä touhussa rasittuu vain takarungon palkki ja hydraulinen vinssi. 

Tällä uuden polven koneella yksi mies pystyy hoitamaan kaupunkien puistojen puita , ja kuljettamaan kaikki ainekset varikolle. Tämä osio on vain yksi esimerkki kustannusten ja työtehon uudesta tasosta , taajamakäytössä käyttömahdollisuudet vasta alkaa tästä esimerkistä. Taajamissa pystytään toimimaan puistoissa ja omakotitalojen puutarhoissa. 

Sahausrako riippuu tietenkin sahaketjun leveydestä. Kuta kapeampi ketju , sen kapeampi sahausrako ja vähemmän sahanpurua. Myös sahauksen tehontarve on sidottu ketjun leveyteen. Eli siis uuden hakkuupään tehontarve minimoidaan , samoin hukkaan menevän puuaineksen osuus. Miljoonissa katkaisuissa on eroa 10 millin tai 5 millin teräleveydellä. Säästöä syntyy puuaineksen määrässä ja polttoaineen kulutuksessa.

Palataan sitten taas huipulle , eli kaadettavan puun latvaan ja kaatoketjun ahdistuksiin.

Jos päistään ripustettua tukkia alkaa sahata poikki yläpuolelta , sahausrakoon alkaa muodostua supistusta. Ahdistus lisääntyy kuta syvemmälle sahataan. Tästä syystä sahaus lopetetaan ainakin rungon puolivälissä ja jatketaan loppuun rungon alapuolelta. Yläpuolen sahausrako umpeutuu ja ottaa vastaan puun painon ennen kuin runko katkeaa.

Pystyssä olevan puun katkaisussa pätee aivan samat rajoitukset. Kuta kapeampi sahausrako on , sitä vähemmillä kallistuksilla latva tai tukki katkaistaan , eli siis painopiste ei erkane kovin kauas. Latvuksen katkaisun alkusahaus tehdään kaatosuuntaan rungon puoliväliin , sen jälkeen katkaisuterä kiepahtaa toiselle puolelle. Katkaisuterän yläpuolella olevilla pihtikourilla kammetaan latvusta kaatosuuntaan. Tuuli voi haitata latvuksen irrotusta , jolloin tarvitaan suurempi vääntö kampeamiseen. Silloin otetaan käyttöön myös ylemmät pitokourat , vipuvarsi pitenee. Kun loppusahaus etenee , kaatosuunnan sahausrako umpeutuu. Samalla puun painon kantaa umpeutunut sahausrako , eli siis puun paino ei rasita puomia ja hakkuupäätä. Hakkuupäähän ja puomiin kohdistuu vain ”vänkäämisen” rasitus.

Eli siis latvan katkaisussa pihtikourilla otetaan tiukka ote sahauksen yläpuolelta. Alkusahaus kaatosuuntaan ja loppusahaus toiselta puolen. Pihtikourilla kammetaan ja pudotetaan latvus puun takapuolelle.

Nyt sitten puu puretaan pankolle merkittyjen katkaisukohtien kohdalta pölli kerrallaan. Jos puun arvioinnin tulos on kaksi 6 metrin tukkia , toimitaan seuraavasti. Hakkuupää viedään katkaisukohtaan ja otetaan tukeva ote pihtikouralla. Optinen ja magneettinen tunnistin löytää katkaisukohdan. Katkaisukohdan löytämisessä auttaa myös yhdistetyt ohjaus ja mittapyörät , sekä rungon ”sisällön” tiedosto. Tarkka pituuden mittaus tapahtui alhaalta ylöspäin nousun aikana , kuin myös katkaisukohdat merkattiin sopivalla toleranssilla tasausvaraan. 

Jos ylempi tukki on kovin raskas , se pudotetaan latvuksen päälle. Eli siis alkusahaus on rungon vastakkaiselle puolelle. Tukkiin kohdistuu vain putoamisesta aiheutuva tärähdys jota latvus vaimentaa. Mitään notkumista ei tapahdu , eli siis lusto ja pintavaurioitakaan ei synny.

Ylemmän tukin katkaisu tapahtuu siis 6 metrin korkeudessa. Jos ylätukin paino on puomin suurimman rasituksen luokkaa , se voidaan ottaa hallitusti puomilla alas. Ylemmät ja alemmat pihtikourat kiinnitetään tukin alaosaan , katkaisun alkusahaus koneen puolelta ja loppusahaus toiselta puolelta. Nyt tukki kallistetaan sahauskohdan varassa taaksepäin niin paljon että tukki osuu puomin yläosan keskellä olevaan haarukkaan. Tämä haarukka voidaan avata tarvittaessa , eikä ole tiellä jos sitä ei tarvita.

Tässä asennossa tukin painopiste on ympäri pyörivän ohjaamon yläpuolella. Sen pituus on 6 metriä vaakasuunnassa , joka estää usein ahtaassa paikassa ohjaamon pyörähdyksen ja pankolle asettamisen. Siksi puomin yläosaa lasketaan kohti maata ja alaosan suuntaiseksi. Tässä vaiheessa puomi ja tukki osoittaa kohtisuoraan ylös.

Nyt on tilaa , ohjaamo ja puomi käännetään pankon suuntaan ja hakkuupään pitokourilla tukki lasketaan sermin taakse pankolle. Eli siis kaikki työskentely tapahtuu koneen äärimittojen sisällä.

Hyvin raskaankin tyvitukin käsittely on paljon helpompaa. Koska katkaisukohta on maan tasalla , puomin yläosan lähtöasento on lähes samansuuntainen alaosan kanssa. Otetaan tukeva ote kaikilla kourilla ja alkusahaus koneen puolelta. Hieman puomin alaosaa taaksepäin kallistamalla , ja ohjaamon pyörähdyksellä tukki saadaan siirrettyä pankolle.

Todella ahtaissa paikoissa ei ole varaa kallistaa puomin alaosaa , eli siis sivuttaista tilaa ei ole kääntää ohjaamoa. Tällaisia paikkoja varten puomin yläosassa on parin metrin teleskooppinen liukuosa. Puomin yläosaa lyhennetään siis parilla metrillä , nyt ohjaamo voidaan kääntää alustan etuosan rungon yli puomin osoittaessa suoraan ylös. Kun puomin alaosaa kallistetaan taakse , päästään sermin tai laitojen yli ja tukki voidaan laskea pankolle.

Seuraavaksi nostetaan ylätukki ja latvus oksineen päivineen pankolle. Viimeiseksi levitetään hakkuupään alakourat viuhkaksi , ja kootaan karsitut oksat kannon ympäriltä. Metsään ei jää sahanpurun lisäksi kuin muutama oksanpätkä ja karisseita neulasia tai lehtiä. Tietysti myös kanto , se on edelleen metsäverkon tukiasema juuriverkostossa.

Edellä esitetystä alkaa huolestuttaa kuljettajan työturvallisuus. Nykykoneiden ohjaamoilta vaaditaan hyvin lievät hyväksymisnormit. Eihän niillä kurkotella korkealle yläpuolelle , vaan kaadetaan tai nostetaan puuta lähinnä vaaka-tasossa. Tällä hetkellä ainoassa puomitekniikan osalta perspektiivisesti kehittyneessä harvesterissa ongelma on ratkaistu siten , että puomin pääsarana on ohjaamon alapuolella molemmilla puolilla kääntökehällä ja ohjaamo jää puomirakenteen kantavan ja alaosan suurimman rasitusosan sisään. Todella raskaan puomirakenteen sisällä ohjaamo onkin sitten vain hentoa kupla luokkaa. Nykyisissä harvestereissa puomin rasitukset ovat suorastaan ruhtinaalliset.

Harvesterit ja niiden puomirakenteet ovat samaa luokkaa kuin kaivinkoneissa. Ympäripyöriviä kaivinkoneita käytetäänkin jopa motona hakkuutöissä. Ympäripyörivissä ja harvestereissakaan ei ole rautaa säästelty.

Turhanraudan kerääntymisen estoa jatketaan taas puhtaalta pöydältä. Raskaiden osien sijaan tehdään rasittuvat rakenteet koteloista ja yhdistetään ohjaamo ja puomirakenne. Eli siis yhdistetään ohjaamoon puomin tukeva runko , joka toimii puomin kiinnityskohtana ja joka kestää hyvin keventyneen puomityöskentelyn rasitukset. Puomin pääsarana on ohjaamon yläosassa.

Ohjaamon kehys on kevyt , mutta niin vahva että se kestää vaikka ympäriajon suurimmalla nopeudella. Nopeutta siirtoajossa vaatimattomilla teillä on jopa 60 kilometriä tunnissa , eli siis 16 metriä sekunnissa. Jos onnettomuus tapahtuu näissä olosuhteissa , pankolla olevat tukit voi törmätä voimalla ohjaamon takaosaan jos sermi murtuu. Ohjaamon taka ja yläosan rakenne kestää iskun , koska vahvimmat kotelot ovat siellä. Suuren rasituksen kohdistuessa kääntökehän laakeroinnin kiinnityspultit voi olla murtuvia , tai murretaan vakavissa tilanteissa. 

Yhtä vahvaa suojausta tarvitaan ylhäältä putoavien esineiden varalta. Katon läpi täytyy nähdä koska hakkuupää täytyy nostaa korkealle. Jos siltä korkeudelta putoaa latvus runko edellä , isku on melkoinen. Sen tällin kestää katto jos se on tehty lattateräksistä jotka on asetettu rinnakkain , ja kohtisuoraan ylöspäin. Tiheidenkin lattojen läpi näkyy hyvin ylös ja lujaan kehykseen kiinnitetyt lattateräkset kestää iskun. 

Suuremman vahingon varalle on järjestelmä joka laukaisee auton turvatyynyyn verrattavan tyynyn ohjaamon päälle , joka ohjaa vaurioitta suurenkin kohteen ohjaamosta poispäin. Laukaisun suorittaa liiketunnistin. Eli työturvallisuus on hallinnassa.

Kalevalan Sampo jauhoi purnun syötäviä ja toisen myötäviä , sekä kaikille kotitarpeita. Valitettavasti näin hyvin onnistuneen tuotekehityksen piirustukset haudattiin seppä Ilmarisen myötä ja Sampo katosi Kumpujen yön hämärään. Perimätieto ei kerro myöskään mitä tämä Sampo söi josta jauhoi syötävät ja myötävät. Elettiin todellakin loistavaa tulevaisuutta , vain usein ylistetty sinitaivas oli kattona. Vaikka paljon on jauhettu tyhjästäkin , vielä ns. avaruusaikanakaan ei olla kyetty tekemään Sammon kaltaista todellista monitoimikonetta joka tekisi kaiken mahdollisen yksin. Se ei ole kuitenkaan mahdottomuus että metsään menee vain yksi kone , joka tekee siellä kaiken tarvittavan. Mutta miten metsän ja sen tuotteiden arvoa voi nostaa , eli kuulostellaan metsästä Kalevaisen Sammon jälkikaikuja. Ehkäpä seppä Ilmarinen sinne jotain huuteli , tai ainakin takomisen kalske metsään kajahteli. Nykyisin sampo tarkoittaa metsän tuotteiden jatkojalostusta. Markkinahyrrässä näköjään Sampoja osataan haaskata , eli tukevammalle pohjalle täytyy rakentaa.

Nykytilanteessa on tarvetta kahdenlaiselle metsänkäsittelylle. Olemassa olevien jatkuvaan kasvatukseen soveltuvien metsien hakkuukiertojen aloittaminen. Eli siis päätuote on hakkuukypsät puut ja normaali kasvunohjaus jossa sivutuotteena on sellu ja energiapuuta. Tukinkorjuu hoidetaan edellä selostetulla tavalla uudella hakkuupäällä joka kaataa ja karsii tukit , sekä pystyy korjaamaan sellupuun pankolle. Samalla hakkuupäällä myös nypitään satunnaiset puskat samaan kyytiin muun tavaran kanssa. Käsittelyjen väli riippuu metsän tilasta , tärkeintä on kasvun seuranta ja ohjaaminen haluttuun suuntaan.

Jatkuvan kasvun idea on aivan sama kuin ihmisillä. Ei kadoteta kaikkea kerralla , vaan vanhemman polven suojaavan varjon alla kasvaa uudet puupolvet. Jatkuvassa metsässä vasta kypsän iän saavuttaneet kaadetaan ja avataan lisää kasvumahdollisuutta latvuston alla vuoroaan odottaneille. Sekametsä ei ole pimeyden ydin , vaan kaikille riittää valoa maltilliseen kasvuun. Kasvunohjauksessa kasvaa kuitenkin jatkuvasti siinä sivussa myös sellu ja energiapuuta. Tulevaisuutta ajatellen , vain metsä pystyy uudistamaan itsensä. Metsän itsensä arvostama ja suojelema on myös meille arvokasta , sehän on metsässä syntyneen kansakunnan koti. Emmehän toki ole mitään puskista tullutta porukkaa. Tähän asiaan palataan myöhemmin puukaupan kokonaisuuden keralla.   

Jos aukon jälkeen halutaan siirtää viisaria osoittamaan jatkuvampaan suuntaan , eräs käännön ajankohta on ns. ensiharvennus. Se tapahtuu kun aukon jälkeen puut saavuttaa noin 50-100 litran runkotilavuuden ja puskaksi mainittu materiaalivarasto on todella runsas. Hoitokirveen toinen keskeinen tarve on siis raivausasu , täytyy käynnistää taimentuotannon automaatti. Se käynnistyy kun puumamman tai metsänomistajan karistamalle siemenelle luodaan mahdollisuudet aloittaa kasvu. Ehtona on että ryteikkö raivataan perusteellisesti. Ryteikön uutta rynnistystä torjuu kasvamaan jäävien puiden varjostus. Luonnolliselle taimelle varjostus on vain suojelua. Raivauksessa tarvittavaa raivauspäätä voisi myös kutsua leikillisen muodikkaasti raivariksi.

Tästä eteenpäin tärkeintä on että nouseva metsä varjostaa niin paljon aluskasvillisuutta , ettei aukonjälkeinen maaperään jäänyt vieraan kasvillisuuden siemenpankki pääse valtaamaan uudelleen alkuperäisen aluskasvillisuuden tilaa. Eli siis vahditaan aineksia jotka täytti valtatyhjiön aukossa. Metsässä kitkeminen ja peitteet ovat aivan samassa tarkoituksessa kuin puutarhassa , ja sananmukaisesti puutarhaahan tässä ollaan tekemässä. Näissäkin raivauksissa tuloksena on sellu ja energia ainesta. Raivausten kustannuksiin palataan myöhemmin.  

Yhden kärpäsen sijaan uusi puskakaappari pyydystää kärpäsparven. Raivarin mekaaniset ulokkeet kietoo risut valtaansa ja imee puskaa sisään ja imuvaiheessa katkaisee aihiot tyvestä. Kaapparin mahaan mahtuu sievoinen sylys , muutamassa sekunnissa. Metsäteollisuuden metsäteiden varsille näitä sylyksiä on kertynyt sylintäydeltä. Koska metsässäkään alle ei tarvita patjaa kantamaan konetta , puskat pannaan pankolle häkkiin , ettei ne karkaa kuin karhukopla omille teilleen. Siis ne aiemmin yliajetut muutaman kymmentä kuutiota puuainesta hehtaarilta korjataan käsin koskematta energiapuolelle eikä päästetä pilaamaan ilmaa. Eikä päästetä maaperänkään kekälekertymiä karkuun. Tässä vaiheessa työskentely on tosiaan samaa kuin ajelu asiakkaan rahojen seassa. Mutta eipä hätää jos ajelija ja asiakas ovat yhtä mieltä työstä ja tuloksista. 

Myös sellupuut hoidellaan tyvestä poikki ja pankolle menetelmällä. Vastaan voi tulla myös jopa nykyisen pientukin mitat täyttävä , niin korstoksi kasvanut että pitää katkoa. Latvapuoli haukataan ensin ja sitten alapuoli. Niitä ei karsita metsässä , anteeksi leimikolla , oksat seuraa orjallisesti äitiä plaanille , ei tartte korjailla maasta.

Ne oksat on arvotavaraa , arvatkaapa miksi. Neulaset sisältää arvokkaita luonnonhartseja tehdä biomuoveja , biopolttoaineita ja muitakin jatkojalosteita. Lehdet taas pönttöön pantuna metaania ja sieltäkin löytyy varmaan muitakin jatkojalosteita. Nykyisin nämä eteeriset öljyt ja tuoksut pistetään muiden uusiutuneiden luonnonhartsien keralla pikakiertoon ilmaa pilaamaan. Meripihka on mereen joutunutta fossilisoitunutta pihkaa , eli pihkan arvoa voi nostaa varastoimalla , jos kärsivällisyyttä riittää , jajos uskoo tuleviin markkinoihin.

Ei nysse , vaikka nyt se sit tulee , vaan nytsit aletaan kasvattaa metsää. Oman maun mukaan syyllistytään lailliseen ja toistaiseksi yleisesti hyväksyttyyn rasismiin. Ilman vihapuheita suositaan siis suoraan niitä lajeja joilla halutaan metsä muodostaa. Toisin kuin puskat , puut ovat niin hitaita kasvajia , ettei ne karkaa käsistä. Jos taimituotanto joillain lajeilla intoutuu ja pyrkii liialliseen esiintymiseen , julmasti raivaussahalla korjataan tilanne , ilman katumuksen häivääkään.

Itsenäisen suomen aamunkoitossa koivu ja tähti oli Topeliaanisen kauden patriotismin symboleja. Kaunokaipuuta ja myös monetaarisen kauden tavoitteita voi olla koivu , mänty ja kuusi yhdistelmät. Sellaiset sekoitelmat yhdessä kiihottaa toisiaan kasvuun , vuorovaikutus näkyy maan alla ja päällä. Sekametsä on paras vakuutus kaikkia metsätuhoja vastaan. Tuulta ja tuholaisia torjuu parhaiten sekalainen seurakunta. Hirvenkään ei kannata lähteä etsimään toista suupalaa , ne kun on hajautettu sekalaiseen seurakuntaan. Globalismin nimissä voidaan suosia puita jopa toisilta mantereilta. Kasvien ötökkä ja tautiongelmat voi ratkaista kuten muillakin elävillä , eli karanteenilla. Muodostetaan metsä joka jo luonnostaan kaipaakin puiden yksilöllistä huomioimista. Nähdään siis puut jotka muodostaa metsän. 

Ihmisilläkin on tapana muodostaa kuppikuntia ja kerääntyä samojen harrastusten tai leipäpuiden siimekseen. Aivan samoin käyttäytyy puut metsässä. Puut ei pysty organisoimaan teekutsu liikkeitä somettamalla , maltillisemmin muodostuu puurykelmiä joista muodostuu suurempi kokonaisuus , eli metsä. Nämä puurykelmät voi sisältää vaikka kaikki meidän metsien puulajit. Monilajinen puusto on vähiten arka hyönteistuhoille ja kasvisairauksille , kuin myös myrsky ja muille säätuhoille. Monilajisuus edistää myös todellista monimuotoisuutta kasvillisuudessa ja eläimistössä. Jos puhutaan metsänhoidosta , tässä tilanteessa sitä täytyisi harjoittaa. Kaikille puulajeille on käyttöä ja rahallista arvoa.

Jääkauden jälkeiseen alkuperäisluontoon meillä ei ole enää paluuta. Ilmastonmuutos kestää tuhansia vuosia , luontainen evoluutio jatkaa muutostaan nykyisistä lähtökohdista. Meidän polven perunkirjoitus ja suomi sata perinnön arvo on nyt meidän käsissä.

Jatkuvan kasvatuksen metsä ei siedä juuristovaurioita , eikä myöskään kolhuja kasvaviin puihin. Ilmastonmuutos stressaa puita jo niin paljon ettei lisärasitteita kaivata. Myrskytuhoja estää parhaiten jatkuva puupeitto , joka ohjaa tuulen puiden latvojen yli , eikä päästä aukon kautta turbulenssia metsän sisään. Kaikilla puulajeilla on omat haitalliset ötökkänsä ja muut pipit. Kun naapurina on vieraampi laji , ongelmaketju katkeaa parhaiten.

Myrskyt , lumituhot ja taudit , sekä hyönteistuhot lisääntyy. Meilläkin on jo jouduttu laajoihin hätähakkuisiin , Kanadassa ja Alaskassa todella laajoihin.     

Näiden puurykelmien paikallisverkostojen väliin jää yleensä tilaa ketterälle ja vaurioitta ajelevalle koneelle. Jos näitä luontaisia väyliä ei synny , metsänhoidoksi nimitettävälle toiminnalle on taas tarvetta. Avataan hieman yli kaksi metriä leveä käytävä , kun edetään seuraavalle puuryhmälle. Myöhemmän kasvun mukaan avautuu uusia väyliä ja vanhoja umpeutuu. Omassa metsässä olen testannut 6000 puun tiheydellä liikkumiskyvyn , varaa on vieläkin tihentää , kun kasvun aikana ohjailee puuryhmien syntyä.

On surullista että korkeinkin metsäopetus vieläkin hokee vanhaa liturgiaa luonnollisen kasvun hitaudesta. Hokkuspokkus tutkimus ihastui paksuihin vuosilustoihin aukealla , mutta unohti täysin laadun. Vaikka professorit pyörii haudoissaan , ruma sana on sanottava niin kuin se on. Alimman laatuluokan puu käy kyllä sellunkeittoon ja paperin mankelointiin , mutta on huonoa rakentamiseen ja tarvekaluihin. Sodan jälkeisessä taloudessa ei edes huomioitu muita kuin paperia ja suhdannesahurit sahasi bulkkimarkkinoille viimeisetkin laatupuut. Seuraavia ikäluokkia tarvitsee kasvattaa enää vain 150v.  Puunkorjuussa käytettävien koneiden kehityksestä tuli edellä hieman jo mainittua.

Todella kalliista jälkilaskusta ensimmäiset erät on jo pantu maksuun.

Hirsipuussa on moni roikkunut ja hirsipuu huumoriakin on yritetty viännellä. Varsinaisten 150v hirsipuiden puutteessa , nopeasti kasvavat puut täytyy järeyttää harventamalla ne vieläkin vapaampaan kasvutilaan. Jo alkukohta ensiharvennuksessa oli harva , koska koneet ovat kookkaita ja tietenkin ne vaatii tilaa. ”Järeydestä” huolimatta hirret liimataan jopa lähes kymmenestä soirosta , joista höylätään hirsi. Luomuhirsi on täyttä yhtenäistä puuta joka hengittelee omalla tavallaan. Tietenkään liimahirsi ei hengittele eikä toimi luonnollisella tavalla. Muovi siis pilaa jopa hirretkin.

Aivan tuoreen Luken , eli siis vanhan Metsäntutkimus laitoksen tiedon mukaan suomessa on 22,1 miljoonaa hehtaaria metsää. Tästä määrästä lähes miljoona hehtaaria on yli 160 vuotiasta metsää. 160v metsiä olen minäkin nähnyt monenlaisia. Tähän vanhan metsän määrään on vahingossa livahtanut mukaan kaikki mahdolliset suojelualueet ja virtuaalimetsät. Luken mukaan suomessa on 79 miljardia puuta. Isoja , vähintään 30 senttiä halkaisijaltaan olevia puita on 500 miljoonaa. Tiedonannon mukaan yli puolet tästä 79 miljardista puusta on alle 2,5 senttiä halkaisijaltaan. Miljardi on 1000 miljoonaa , eli pienenpuun ja suurenpuun suhde on hieman pieniin päin kallistunut. Eihän meidän tarvitse odottaa uusia luomuhirsiä enää kuin 140 vuotta.

Mikä on sitten todellinen ns. talousmetsän määrä ja tilanne , karu todellisuus paljastuu kyllä aivan lähiaikoina. Ryteikköjä ja beibipuuta kyllä on , mutta ei runkopuuta.   

Sellupellot on pakko purkaa , ne rusinat on jo poimittu. Vertaukseksi voi ottaa peltoviljelyn , sellupelto on peltoviljelyä. Jos rikkaruohoja ei kitketä , vaan korjataan niiden keskellä kasvaneet hyötykasvit , tallotaan rikkaruohot ja istutetaan uutta hyötykasvia rikkaruohojen sekaan , on tulos takuuvarma , rikkaruohot voittaa. Näin toimii nykyinen metsänkasvatus , tulos näkyy kaikkialla. Vain metsä suojaa omiaan , niin kasveja kuin eläimiä.

Kasvien ja eläimien massasukupuutto kiihtyy. Elinpiirin olosuhteiden lisäksi ilmastonmuutos vieläkin kiihdyttää lajikatoa. 

Jatkuvan kasvun perusta on luonnollinen. Yhden ikäluokan sijaan kasvatetaan monia sukupolvia.  Kuten kartellitkin , limitetään , lomitetaan ja pannaan päällekkäin puita ja ikäluokkia , käytetään koko pintaa ja korkeutta. Kasvatustiheyttä voidaan nostaa moninkertaiseksi , eli siis monta luonnollista puuta kasvaa vähintään saman kuin yksi ikäluokka laadutonta puuta. Korvataan lukumäärällä ja laadulla laaduttomuus. Nykyinen laaduttomuus tuhoaa metsänomistajan toimeentulon , sekä hyvin pian myös koko metsäteollisuuden , pudotaan omaan kustannus ja laatumonttuun. 

Jos puun kasvatuksella ei ole taloudellista järkevyyttä , eikä teollisuudella ole varaa maksaa enempää , se on sitten siinä. Kansallisomaisuuden pääoma katosi ja tuleva tuotto häviää puskaan. Tilanteen korjaus ja elvytys kestää ainoastaan muutaman sataa vuotta. Karua todellisuutta on nykyiset hoitorästit taimikoissa ja ensiharvennuksissa , hoitotarvetta olisi jo useiden miljoonien hehtaarien alueella. 

Jatkuvan metsän muonahuollosta vastaa maankamaran ja karikkeen pimennossa puuhastelevat sienet ja ötökät , hajotetut kivennäiset ja muut ravinteet sieppaa juuriverkosto yhdessä mykorritsojen kanssa. Näillä ehdoilla tässä tilanteessa voi yleensä jopa puhua metsänhoidosta , eikä hävityksestä. Laatupuuta voi kasvattaa vain laatupuun ehdoilla. Suomi on sata , evoluutio miljoonia vuosia. Sata on vasta laatupuun nuoruus jälkeen teinivuosien.

Metsiä on hyvin monenlaisia. Eräs esimerkki on Peritalon metsä. 6 hehtaarin tontti on ennen toista maailmansotaa lohkaistu kantatilasta ja on sen ajan asutus ja sosiaalipolitiikkaa. Tietysti ennen luovutusta koottiin laatupuut pois metsästä. Tietysti metsästä otettiin tarvepuu niin kauan kuin alkuperäinen asutus kesti.

Ennen talven 17-18 lumituhoja metsästä löytyi alueita jossa puutiheys oli 6000 runkoa hehtaarille. Kun hehtaarin 10.000 neliötä jaetaan 6000 puulle , eli 10.000/6000=1,6 neliötä per puu. Löytyi myös muutama neliö joilla kasvoi neljäkin puuta , jotka täyttää jo pientukin mitat , ja joista kypsyy aikanaan kunnon tukkeja. 4x10.000=40.000 , näin tiheä metsä ei sovellu piknikeille eikä suunnistuskilpailuihin. Kuitenkin joissain paikoin tienvarsilla joku mammamänty on kerännyt alleen vieläkin tiheämmän jälkeläisjoukon laatuaihioita , näin runsaan jälkeläisjoukon karsii luonto aivan itse. Tokihan raivaussahan voi ostaa jos sitä ei saanut rippikoululahjaksi.

Alkukesästä 2018 paljastuu paljonko lumituhot kaatoi ja katkoi keskenkasvuista metsää. Ilmastonmuutos suoritti aika perusteellisen harvennuksen , silti jatkossa metsä rauhoitetaan ja sen tulevaisuus jää olosuhteiden ohjattavaksi. Sadan vuoden päästä joku näkee kuinka järeitä puita , tai mitä on kasvanut. Rauhoitus kuitenkin tähtää siihen , mihin metsä , sen kasvu ja puusto voi edetä nykyolosuhteissa.

Ammoaikoina kaivosteollisuudelle Saksassa yritettiin kasvattaa kuusia jopa 30.000 puuta hehtaarille tiheydellä. Eipä sitä metsää myrskykään kaada kun ei pysty edes yhtä puuta kaatamaan , niin on tiheää. Tässä tietolähteessä ei mainittu pitkänajan tuloksista , mutta tulos on hyvin arvattavissa. Kuusta siellä kasvatettiin kaivospölleiksi ja paperikuiduksi. Kaivoksissa kuusipölli natisi ja paukkui ennen katon sortumista , eli säästyi kaivosmiesten henkiä. 1800 luvulla aukkohakkuun kasvatusmalli tuli meille saksasta , silloiselta oppi-isältä , meillä kun vielä veisteltiin kirveellä Kalevan tammen tyveä. Nyt saksassa aukkohakkuu on jo kielletty.    

Jos elävä metsä käyttäytyisi matemaattisen täsmällisesti ja 6000 puun metsässä pidetään yllä 150 vuoden kiertoa kypsien puiden osalta , tulos on seuraava. 6000/150=40 puuta kypsyy vuosittain hakkuukuntoon. Kypsän puun tukkien tilavuutena voisi pitää kiinteätä kuutiota. Jos eri puulajien tukin keskimääräinen hinta olisi 50€ kuutio , tulos olisi 40x50=2000€. Aika sievoinen summa yhden hehtaarin vuosituotoksi. Jos tämän tuloksen puolittaakin , tonni vuodessa kelpaa monelle metsänomistajalle.

Vaikka vielä tämänkin tuloksen vielä puolittaa , kymmenessä vuodessa kertyy tuloa jo 10x500= 5000 €.

Nämä laskelmat ei ole vitsejä , vaan täysin toteutumiskykyisiä tuloksia jatkuvan kasvatuksen metsänhoidolle. Metsänhoitoa on nyt se , miten poistettavat puut avaa mahdollisuuden niiden alla varttuneille. Kun nykyään kaikkialla puhutaan tavoitteista ja haasteista , molemmille on tilaa jatkuvassa metsässä.

Samaan tulokseen pääsemiseksi sellupellon täytyisi tuottaa 10 vuodessa , 5000/16 = 312 kuutiota puuta. Todellisuus on aika kaukana ja koruton tässä laskelmassa. 

Otetaan esille toinenkin laskelma puupääoman käyttäytymisessä.  

Hieman tavallisempi metsä sisältää suurempia puita noin 300 kuutiota. Jos se kasvaa sitä maltillista 3% vuosivauhtia , kypsyy vuodessa 300x0,03=9 kuutiota tukkipuuta. Eli 9 runkoa vuodessa. Sen kasvun tulos olisi 9x50=450€ vuodessa. Tällainen metsä on saavutettavissa jatkuvalla kasvatuksella lähes missä tahansa.

Kestävän metsän rahallistenkin tavoitteiden saavuttamista auttaa aukkohakkuiden aiheuttamien kymmenien vuosien kasvukatkojen poisjääminen. Pois jää myös täysin välttämättömät uudistuksen ja raivauksen hoitokulut. Kestävä metsä tuottaa jatkuvasti myös pientukkia , sellu ja energiapuuta , koska luontaisesti uudistuneita , tai myös istutettuja kasvavia puunalkuja ja puskia täytyy poistaa valikoiden. Valikoimisen kriteeritkin vaihtuu vauvavoimistelusta jopa ohi rippikouluiän. Metsän tulevan kasvun suuntaa ja puun laatua voi määrätä.

Noin 30 vuodessa takinkääntö alueelta poistuu sellutehtaalle melkein sama puumäärä kuin olisi ollut aukkohakkuun luonnoton hakkuukierto , koska kasvatustiheys jäi moninkertaiseksi , verrattuna vanhaan. Metsä säilyy edelleen ja tulevan viivan alle kirjanpidossa jää poistuneen puuston alla kasvanut metsä. Jatkuva kasvatus onnistuu jatkossa ilman aukkohakkuun keskeytyksiä , puupääoma jatkaa kasvuaan eikä uutta nollakasvun sykliä tule.     

Jos sadan vuoden aikana kahden päätehakkuu syklin kasvuaikana kertyy vähintään 30-40 vuoden nollavaihe , niin jo tämä katkos aiheutuvine kustannuksineen riittää romuttamaan kaikki aukkohakkuun kannattavuuden perusteet puunkasvun osalta. Lisänä tulee kaikki muut edellä käsitellyt vaivat , näiden tekijöiden varassa on meidän metsän ja metsäteollisuuden tulevaisuus.

Loppuvuodesta 16 yhdistetty maatalous ja ympäristöministeri antoi Ylen aamussa lausunnon että 50 vuoden jälkeen puiden hiilensidontakyky romahtaa ja että vain sitä ennen kasvu rehottaa. On suorastaan pelottavaa , että ympäristöministeri päästää suustaan tällaisia sammakoita , jotka ei muutu oraviksi lausuntojen perumisellakaan. Tämä lausunto on kuin allekirjoitettu tunnustus tavoitteista muuttaa edelleenkin seurauksista välittämättä koko suomen metsä pelkästään sellupuupelloksi. Tämän umpikujan välttämiseksi kävin eduskunnassa puhumassa jo 90 luvun alkupuolella. Tulevaisuusvaliokunnan eräs istunto jää todellakin historialliseksi.

Vain jatkuvaan kasvuun siirtymällä metsän puuston tilavuutta voi kasvattaa , eli siis todella ja aikuisen oikeasti kasvattaa laatupuuta ja lisätä hiilen sidontaa. Koneketjun uusimalla hakkuiden päästöjä voi vähentää ja saattaa metsät kestävään kuntoon , niin hyvin kuin se enää on mahdollista. Aukkohakkuulla kaikki viisarit näyttää negatiivisia lukuja , yhä kiihtyvällä vauhdilla. Sellupuuna ja vähäarvoisena pientukkina tuotto ei riitä järkevään metsätalouteen , ei teollisuudessa , eikä puun tuottajilla. Myös kaikki mahdolliset metsän nautinta ja virkistysarvot menetetään samalla , sekä kaupallisesti että yksilöllisesti. Turismi , maatilamatkailu ja mökkikylät tarvitsee ympärilleen parempaa ympäristöä kuin aukot ja ryteiköt. 

Jos nykyisen logistiikan puunhankinnan koneiden käytön helminauhan todelliset kustannukset ynnäisi ja siihen vielä lisäisi aukkohakkuun kaikki tappiot ja haitat valtakunnan alueelta , loppuisi numerot isommastakin laskimesta.  Kansallisomaisuuden arvon tärveleminen on kansallinen häpeä , koska paremmin kannattavia vaihtoehtoja on olemassa ja olisi ollut olemassa jo kauan sitten. 

 

Kartellin perintönä puun kasvun riskit jätettiin lyhentämättöminä metsänomistajille ja puunkorjuun riskit koneurakoitsijoille.

 

Edellä esitetty jopa 16 koneen ketju ja sen varassa toimiva logistiikka käy kieltämättä kalliiksi. Kalliiden koneiden kalliiden kustannusten lisäksi kuskien liksat , sosiaaliturva , ylityöt , päivärahat ja matkakorvaukset käy kalliiksi. Heille löytyy kannattavampaa ja mielekkäämpää työtä bioenergian ja todellisten puutuotteiden jalostuksen puolella. On vähintään koomista puhua yhteiskuntavastuusta ja kansallisesta edusta , on aika siirtyä helistimistä reaalimaailmaan ja ottaa vastuu tulevaisuudesta.

 

Käännetään sivua.     

 

Vaikka vertaus ontuu ankarasti , kestävää metsää voi hyvin kuvata varastona ja vapriikkina. Markkinatalouden tavallisessa varastossa tavara ei kasva , vaan liian kauan viihtyessään arvo voi jopa romahtaa. Tavallisten kaupallisten varastojen arvo ja sisältö lisääntyy vain sisään ostojen kautta. Elävässä metsässä sen sijaan tavara lisääntyy aivan itsekseen ja pysyy aina myyntituoreena. Parasta ennen päivämäärää ei tarvitse printata tuotteeseen. Jo vain sopii tästä varastosta hakea kulloinkin tarvittavia tavaroita. Kaupallisesti kannattavassa ja hoidetussa varastossa käytetään yleensä sen kokonaistilavuus , eikä ainoastaan lattiapintaa. Korkeuskasvussakin vain taivas on rajana , suomessakin on saavutettu lähes 50 metriä. Metsän kätköissä puuvarastoissa käytetään tilavuus lattiasta kattoon , ja seinästä seinään. Puusta voi rakentaa kerrostaloja , mutta voiko metsästä rakentaa kerrosmetsiä. Kyllä voi. 

 

Millainen on sitten uusi ketju 1+1+1 , eli metsään menijä , plaanilla käsittely ja rekka kuljettaa.

 

Ensimmäinen 1 menee metsään ja ruokkii sitä toista +1 ja jonka tuotteet kolmas +1 vie perille. Puun ja puskan jalostusarvo nostetaan tappiin. Ensimmäiseksi tämän ensimmäisen ykkösen paljon pihdatut arvot pitäisi avata ja tehdä varsinainen proto. Kakkoskohdan Sammon palikat ovat jo sarjatuotannossa , eikä tekijät pakene tekopaikalta vaan myy tuotteitaan. Kolmas 1 on se kolmas pyörä joka vie tuotteet perille. 

Plaanilla syötävät , myötävät ja kolmannet kotipito purnut erotellaan. Metsään menijä pystyy viemään plaanikoneet komponentteineen kaikkineen keskeiselle paikalle hakkuiden lähelle , plaanikoneissa on pyörät alla ja ne pystyy liikkumaan tarvittaessa itsekseenkin. Eli on helpompaa viedä Mooses vuorelle kuin päinvastoin. Kolmas 1 rullaa teitä pitkin ja toimittaa purnut ja jakeet käyttäjälle.

Ensimmäinen pyörä on siis metsään menijä. Tehtävä on joko raivauspainotteinen , tai kestävän metsän puupainotteinen. Se ajaa omia polkujaan vain kerran paikassaan , tekee kaikki tarvittavat työt yhdellä ajokerralla paikassaan ja tuo sillä yhdellä ajokerralla paikassaan kaikki materiaalit metsästä pois. Kun kuorma tulee täyteen , ajetaan vauhdilla vain yhtä isonkin alueen varsinaista siirtoajouraa pitkin plaanille. GPS auttaa umpimetsän kulkijaa kuin myös kadun tallaajaa. Leimikko pyyhkiytyy pois kartalta sitä mukaa kuin käydään läpi paikkoja. Leimikon tai tontin raja aiheuttaa jo kuuluvan parkaisun.

Olipa kyse tukista tai raivauksesta , asiantunteva metsänomistaja , tai muu henkilö tekee metsänhoito suunnitelman leimauslaitteella , omistajan toivomalla tavalla. Omistajan ääni määrää mitä metsään jää ja mitä poistetaan. Puupitoisessa metsässä painetaan leimauslaitteen nappia poistettavien puiden kohdalla , voi vielä kietaista sellupitoisen nauhankin ympärille. Puupitoisessakin metsässä käsittelykertojen välillä syntyneet pienet puskat merkitään puska poista napista. Merkitään myös ehdottomasti säästettävät taimet ja keskenkasvuiset puut. Lyhyin ajoreitti keskeistä ajouraa pitkin plaanille kävellään samaan muistiin , ja kaikki nämä tiedot syötetään kortilta tai tikulta korjuukoneen kompjuuteriin. Inhimillistä inventaariota ei teennäiset voita.

Raivauspainotteisessa metsässä taas on tärkeintä kasvamaan jäävät taimet ja nuoret puut. Kasvatustiheyden ja puuntuoton arviointi vaikuttaa tulokseen. Puut ovat todellakin yksilöitä ja heikkolaatuiset antaa tilaa laadukkaammalle kasvulle. Oikea metsä ei ole ronttikauppaa eikä bulkkia. Siinä asiassa metsä on tainnut vilkaista salaa meidän yksilöllisten ihmisten peiliin.

Nykyisiä koneita on nimitelty monitoimisiksi. Jos yksi uusikone pystyy vielä parempaan kuin kaksi aiemmin , otetaan käyttöön monitoimisempi , tai peräti monitoimisin kone taitaa olla kohdallaan. Kuljettajan nimitys on silloin myös monitoimisin , koska kuljettajan ajatusmaailmakin voi olla monipuolista.

Metsäretkeltä plaanille tullessaan hakkuukone avaa kuormatilan sivulaidat. Paljon monitoimisemmalla kuin pelkällä hakettimella työskentelevä monitoimisin mies kauhaisee isolla hyvin monitoimisella kouralla pankon tyhjäksi melkein yhdellä liikkeellä ja hakkuukone jatkaa taas metsään. Voisi sanoa että aika mallikasta ja monipuolista toimintaa.

Tämä plaani on nyt portti ja puunjakaja josta aukeaa putket erilaisille materiaali virroille. Tuotteet ovat laatupuuta ja muuta puuta , eli tukkeja ja pientukkeja , sellu ja energiapuuta. Tuotevalikoima on laaja ja laajenee , olihan metsä ennen vanhaan myös apteekki jonka tuotteilla paranneltiin monia pipejä. Nykyinen lääketiede löytää vieläkin metsistä ja maaperästä koko ajan uusia rohtoja , eli siis myös lääketiede puoltaa metsän ja tukiverkon säilyttämistä. 

Kaikissa puissa on oksia , neulasia tai lehtiä. Nämä kaikki osaset ja aineet täytyisi saada jalostukseen , jolla saadaan aikaiseksi mahdollisimman suuri arvonnousu. Oravannahkoja ei enää käytetä rahana , mutta koivunlehdet ja kuusenkerkät ovat jo nyt käypäistä valuuttaa ja luomutuotetta. Havuneulaset sisältää luonnonhartseja ja monia muita aineita , on mahdollista tehdä todellakin hajoavia muovinkorvaajia. Neulaset ja lehdet ovat jatkossa joko kaasu tai nestemäistä polttoainetta. Nämä hennot henkäykset on aiemmin kuivateltu ja varisteltu taivaan tuuliin. Tuoreen puun kuoresta tarttuu pihkaa näppeihin , mutta ei enää kuivasta kuoresta. Öljysheikit ovat havainneet että öljy kannattaa myydä pumpputuoreena , eikä levitellä aavikolle kuivumaan. 

Tuoreeseen kuoreen on visusti pakattu kaikki puut , ja kuoren sisältä löytyy monia arvoaineita , jotka on viimein löydetty. Luonnonhartseista tai sokereista voi tehdä nestemäisiä tai kaasumaisia polttoaineita , biohajoavia muoveja ja monia muita paremman polven tuotteita.

Oikeastaan vasta nyt on aloitettu puun ja sen sisältöjen järkiperäinen tutkimus. Marylandin yliopistolla usassa kehitettiin keino miten puusta saa aikaiseksi terästäkin lujempaa. Ihampa titaaniinkin vertasivat. Puu on myös muokattavissa prosessin alussa. Jatkoa ootamme innolla.

Mikrosellusta on kehitteillä hiilikuidun korvaajaa. Jos jäykistävänä ja sidosaineena olisi hajoava muovi , jälkihaitta ei olisi aivan ikuinen. Poltettuna siinäkin tosiasiassa vain kierrätettäisiin. Suomessakin on kunnostauduttu ligniinin käytön hyödyntämisessä.

Elintarvike ja muu kauppa tarvitsee puristettuja kotelopakkauksia jotka korvaa muovia ja tavallaan kiertää erään hyödyllisen vaiheen ennen polttoa. Nämä rasiat voi päällystää sisältä vesi ja suojakaasu tiiviiksi luonnonhartseista tehdyllä biomuovilla , poltossa ne varmasti desinfioituu eikä pöpöt kierrä. Yleensäkin jatkojalostukseen päätyvien laatujen tasaisuutta on viisainta valvoa juuri siellä sylttytehtaalla , myöhemmin se on lähes mahdotonta , tai yksinkertaisesti liian kallista. Alintakin hyötyrimaa ylittämätön aines jatkaa polttoainepuolelle.

Nämä esimerkit ovat vasta jäävuoren huippu , lähes päivittäin uutisoidaan uusista urista ja käytöistä. Puu ei siis ole pelkkää sellua tai bulkkisahatavaraa. Metsä onkin aarreaitta ja uuden talouden alkua. 

Aikaan ennen ja nyt , vesivirtojen suuntaa jakoi suomenselkä , nyt ja tulevaisuudessa metsän materiaali ja rahavirtojen jako tapahtuu plaaniksi nimitetyllä paikalla. Plaani voi siis olla vaikkapa suomenselkäranka metsän puun ja markkinan kuoren välissä. Näistä uusista vaihtoehdoista hyödynnetään parhaimmin pirtaan sopiva alkuaine kaikille tuottajille ja tuotekehittelijöille. 

Monitoiminen plaanimies alkaa purkaa metsänkävijän tuoman kasan sisältöä. Metsässä käsitellään , tutkaillaan ja karsitaan vain arvokkain arvotavara , mahdollisimman pienin vaurioin. Kävisi aika hankalaksi tuoda parikymmenmetrinen runko plaanille tai sahalle karsittavaksi ja katkottavaksi.

Jos ne tukit tutkaillaan vasta sahalla , katkaisukohtia ei voisi enää kuitenkaan muuttaa sahan laatulajittelussa. Rungot olisi täytynyt toimittaa sahalle kokonaisena , joka on jo turhan työlästä. Värimerkintä laadusta kaadossa auttaa varmasti sahan luokittelua ja jatkojalostusta omien asiakkaiden tarpeisiin. Jatkojalostusta ajatellen , kuinkahan pitkiä tukkeja siitä 45 metrisestä kuusesta olisi katkaistu. Nämä tukit käy laatupuun käyttöön , siltojen ja pitkien puupalkkien rakentamiseen , sisustukseen ja käyttökaluihin. Jopa lentokoneen rakentamiseen. Laatupuusta on ja tulee olemaan eniten puutetta aivan lähitulevaisuudessa. Rajantakaiset metsätkin on ehditty jo enimmäkseen rahdata suomeen. Hakkuukoneen merkkaama kitarakuusi ja muu laatutavara ei eksy väärään paikkaan. Jatkuvan kasvatuksen metsistäkin tulee kasvunohjauksessa monen laatu ja kokoluokan tukkeja. Nykyisin on noussut pintaan keskustelut tukkipuun päätymisestä sellupinoon.

Plaanin teleskooppinen puomi antaa lajittelussa riittävän työsäteen , Siellä voi käyttää jo leveitäkin tukijalkoja kurkottelussa. Tukit , pientukit ja sellu ja energiapuu erotetaan laatuluokkiin tässä vaiheessa. Laatuluokkiin täytyy ottaa mukaan myös askartelupuu , pahkat , katajat , raidat , lepät jne. jne. Metsäteollisuus ei askartele , mutta puusepät , artesaanit ja askartelijat niitä ostaa keruukeskuksista. Puusepille ja harrastelijoille antaa haastetta nimenomaan teollisuudelle täysin hyödyttömät luonnonoikut , tai jopa sinistyneeseen pölliin muodostuneet kuviot. Luonnon disaini on ehtymätöntä ja mahdotonta jäljitellä , joka ainut puusepän tuote voi olla ainutkertaista uniikkia. Oikeat puusepät sahaa itse puunsa tuppeen odottamaan tavaran tekeytymistä. Laatukalut tehdään enimmät liikkeet ohittaneista aineksista. On jopa mahdollista että korjuukoneen kirkuja tuottaa todellisen puupatologisen asiakirjan oikeille puusepille. Varsinkin männyllä ja koivulla sydänpuun määrä ja väri kiinnostaa.

Höttöpuu tukin ytimessä tai pinnassa pilaa koko tukin arvon. Höttöpuu ytimessä yhdistyy alkukasvun oksaisuuteen ja pinnassa lannoitukseen. Oikoteitä laatuun ei ole.

Kaikkia pientukkeja ja sellupuita ei tarvitse tutkailla kirkujalla , niiden laadun näkee jo päältä. Bulkkitavaran rungot syötetään tyvi edellä sellaiseen kitaan joka pystyy karsimaan , kuorimaan ja mittaamaan siihen syötetyn tavaran. Puuntuottajan tilipussin paino punnitaan tässä prosessissa johon kuuluu kaikkien raivaustuotteiden ja metsän antien arvostus. Asian suhteellistamiseksi  täytyy muistaa , että monen puulaadun jalostusarvo pelkkänä ja yksioikoisena lämpöenergiana on todella paljon suurempi kuin sellun raaka-aineena , puhumattakaan kuoren ja oksien lisäarvosta.

Järkevä ja kestävä puuvirta metsästä sisältää hyvin monenlaisia yksilöitä. Plaani on yhteinen osoite kaikelle metsätavaralle , jossa ainekset erotellaan omiin käyttötarpeisiinsa , eikä levitellä ympäriinsä  päästöinä. Puu ei ole enää bulkkia. 

Plaanimyllyn ahneen aukon alkupäässä on edessä valinta , karsitaanko vain oksat , vai kuoritaanko myös. Eli siis pystytään toimittamaan kuorellista ja kuoretonta pyöreää puuta tarpeen mukaan. Plaanimylly pystyy tuottamaan myös erilaisia hakkeita tai lastuja , sellu , energia ja muita täsmällisiä hakkeita. Hakkeita tehdään murtamalla ja lastuamalla. Lastuhakkeita voi käyttää rakennuslevyjen ja muiden erikoistuotteiden valmistajat. Hakkeissa on paljon eroa lastun muodossa ja leikkauksessa. Tällä järjestelmällä pystytään minimoimaan kaikkien raaka-aineiden kuljetus kustannukset ja hukkamateriaalien määrä. Plaanilla ei jää mitään mahdollisuutta käyttämättä , eikä hukka-aineita yksinkertaisesti jää , riippuu vaan siitä mihin putkeen aineet ohjataan.

Ksylitoli oli ensimmäinen suuremmassa mittakaavassa tuotantoon tullut lääke , eräs hyödyllinen metsänanti. Nyt näitä lääkkeitä ja muita hyötyjä on löytynyt paljon enemmän. Metsäteollisuuden käsittelemiin ainemääriin nähden näiden tuotteiden osuus on todellakin vielä nanoluokkaa metsän hyödyistä.

Bulkkisellulla ja mikrosellulla on hintaeroa , samoin työllisyysvaikutus ja tuotemahdollisuudet ovat aivan eri luokkaa.

Näin jauhaa plaanimylly.     

Oksat , neulaset ja kuori sisältää paljon pihkaa. Niiden sisältämät alkoholit , terpeenit , luonnonhartsit ja muut tykötarpeet ovat arvoaineita , jo nytkin mahdollisimman simppelisti hyödynnettävissä. Neulaset ja erittäin pihkapitoiset hennot oksat riivitään teräsharjoilla omiin putkiinsa. Samoin lehdet ohjataan omaan bioreaktoriin menevään putkeensa. Bioreaktorin ulostuloputkesta tulee metaania joka on käypäinen polttoaine sekä bensa , että dieselmoottoreille. Tietysti metaani pyörittää myös turbiinia ja käy polttokennon vedyn lähteeksi. Männyn ja kuusen pihkapitoiset neulaset ja hennot oksat kuoren lisäksi voi sisältää jopa kaksi kolmasosaa puun senhetkisesti sitomasta hiilestä. Tarkkaa tutkimustietoa ei ole vielä ainakaan julkaistu , arvatenkin teollisuuden ja hallinnon toivomuksesta. Näitä päästöjä ei ole edes huomioitu missään laskelmissa. On käsittämätöntä että maailman paras metsätietämys ja metsäteollisuus on yksinkertaisesti tuhonnut tämän materiaalin aiemmin. 

Neulasista ja lehdistä riisutut vahvemmat oksat , puskat ja muut vastaavat materiaalit menee suoraan risuhakettimen kitaan ja jatkaa sieltä ali , tai ylipaineella suoraan tiiviiseen konttiin , tai suuriin pusseihin. Aromit ja kevyet keijut eivät pääse kaikki karkuun karkeloimaan ilmakehässä. Kontin tilavuus ja omapaino tunnetaan , pussien painon punnitsee puusyöjän puomin vaaka. Samoin pystytään kilojen tai tilavuuden perusteella hinnoittelemaan erilaisia tuotteita. Tuotteet ei häviä tai karkaa hyödyntämättöminä ja aineiden kasvattaja saa korvausta. 

Nestemäisiä polttoaineita tullaan tarvitsemaan vielä pitkään pienkoneissa ja muissakin kohteissa. Nestemäisten polttoaineiden valmistuksen hyödyllisyys on kovasti hakusessa , hyötysuhde on vielä todella onneton , verrattuna ainesten arvoihin. Krakkaamossa ja bioreaktorissa kaikki ei kaasuunnu. Jäljelle jää massaa ja ravinteita joita voi käyttää lannoitukseen pelloilla ja metsässä , puhdas puutuhka on erinomaista lannoitetta. Metsässä liikkuja voi levitellä nämä kasvun piristäjät halvemmalla ja täsmällisemmin kuin helikopteri.

Nyt onkin hyvien kysymysten paikka. Miksi halvinta , tehokkainta ja käyttökelpoisinta hiilen ja ravinteiden kierrätystä ei ole otettu käyttöön ajat sitten. Miksi ympäristöä siistivä ja biomassan keruuseen soveltuva teknologia on torjuttu laittomin keinoin. Emme tarvitse joutomaiden roskanpoiminta konetta. Siinä pöydässä biomassa oli pelkkää roskaa.

Laatupuu ja sen kasvatus on puuntuotannon arvokkain osa. Laatupuu kasvaa jatkuvassa metsässä ja joka soveltuu kaikkeen mahdolliseen käyttöön. Kansantalouden kannalta sen kasvattaminen on tulevaisuudessa todella kohtalon kysymys. Lääketehtaita ei tule joka niemeen ja notkoon , muita puun kanssa askartelevia tulee.

 

Kaikenlainen rakennuspuu täytyy olla kestävää tarkoitukseensa , myös ikäkestoltaan ja kaikilta haitoiltaan rakenteissa. Metsävaltion täytyy pystyä toimittamaan myös liimaamattomia hirsiä. Niiden hirsien sisällä voi vedellä hirsiä ja hengittää ikimetsän puun suodattamia puhtaita tuoksuja. Silloin puu on myös todella kestävää hiilen sitojana. Jatkuvassa metsässä turhat päästöt on hallinnassa , metsä on monien mahdollisuuksien tarvike aitta ja tulevankin talouden raaka aineiden lähde. Kestävä metsä on myös ainut kestävä keino säilyttää metsän ikiaikaiset arvot ja edes yrittää paikata monimuotoisuutta. 

 

Paikannustekniikka auttaa metsänomistajaa tai puunostajaa opastamaan korjuukonetta , tietyssä paikassa painetaan tiettyä nappia. Myös puutavara rekka löytää pinot ja pussit digikartasta ja noukkii isontien varrelta sopivat aineet matkalla jatkojalostajalle. Kunhan järjestelmä toimii , välivarastoja ei juuri tarvita , pidemmälle menevät siirretään kumipyöriltä rautapyörille.