Tätä kirjoittaessa ”koneeni” viestitti monta kertaa OMG. Hyvinkin huomaavaiseksi varttunut ohjelma kyllä huomasi , heristi herkästi torusormea ja viittasi tietenkin kaikkiin mahdollisiin kirjoitus , sana , muoto ja kielioppivirheisiin , ja että niitä mahdotonta korjata. Vajavaisuuteni unohtaen , suurta ymmärrystä , armoa ja laupeutta osoittaen suostui sentään jatkamaan. Jopa pitkän takkuilun jälkeen osoitti lisää ymmärtävää armollisuutta hyväksyen joitain puhekielen ilmaisuja ilman punaista alleviivausta. Olen kuullut kaikuja , että jopa hallinnon kapulakielen ja pykälien tiukan tinkimättömien tulkitsijoiden periksi antamattomuuteen perustuvissa ylimaallisissa tulkinnoissa , on ilmennyt luomujärjen ja yleisinhimillisyyden esiasteita. Tarkoitukseni ei ole tietenkään muuttaa suomimurretta , vaan korjata aivan muita asioita. Pilkun paikkakin on joskus kriittinen , esimerkkinä vanha vitsi. Armoa, ei Sibiriaan. Armoa ei, Sibiriaan. Siltikään en viilaa pilkkua , hieman vaan joskus siirtelen.     

Esipuheita ja esirukouksia on joillakin tapana kirjoitella. Yritämpä minäkin. Pahoittelen jos teksteissä on vielä kirjoitusvirheitä. 

On syytä ja suurella todennäköisyydellä olettaa , että oman olemukseni rakentamiseen tarvittava kahden solun kohtaaminen johtui vanhemmistani , josta taas johtui oman tarkkailujaksoni osuminen ihmiskunnan kiivaimpaan ja ratkaisevimpaan kehityskauteen. Lintukodon käpylehmistä tähtien sotaan ja digikauden melskeisiin. Sattuipa kuitenkin kuin suutarin sormi , tuli koetuksi monen ilmiön alku ja loppu , tai ainakin lopun alku.

Jostain syystä usko yhteiseen tulevaisuuteen on horjunut jo aivan Aatamin ja vähemmän väen ajoista lähtien. Aluksi pelättiin että taivas putoaa tai pallo häviää jalkojen alta. Sodoman ja Gomorran  kokemusten jälkeen taaksekaan ei uskallettu vilkuilla kun pelättiin suolapatsaaksi jähmettymistä. Eikä kovin kauas historian hämärään , tai tähän päiväänkään tarvitse kurkkia , kun vieläkin pelätään maailman loppuvan yhteen ylimääräiseen askeleeseen ja jyrkkään pudotukseen latteuden laidan yli. Eli sietää varoa reunaa lähestyttäessä. Tapaukset Putin ja Trump paljastaa kaikessa karuudessaan demokratian kätkettyjen kaappien nurjan puolen. Ilmiö ei ole suinkaan rajattu vain neukkujen ja jenkkien riesaksi , vaalien vaaleat taitaa usein edustaa tummaa tulevaisuutta. 

Demokratiaa pidetään yhteiselon säätelyn itsestään selvänä ihanteellisena perustana. Demokratian huippuna pidetään konsensukseksi nimettyä yhteiselon huipentumaa , jossa ei ole häirikköjä , kaikki ja aivan kaikki ovat samaa mieltä. Konsensus on yhtaikaa demokratian huipentuma ja hauta. Konsensuksessa vieraat äänet vaiennetaan , tie taivaaseen tai helvettiin aukeaa. Näin raskasta yhteisymmärrystä yhteisestä tulevaisuudesta ei kestä elämänlanka , eikä myöhemmin historiakaan.

Kolikon toiselta puolelta löytyy täysin toisenlainen kuvio. Kuten mielipiteissäkin , maapallon tulevaisuuden lottoarvonnassa voi olla mukana yhdeksän miljardia riviä , joista vain se yksi , vain se yksi on oikea. Yhtä vähän on jäljellä valintoja liian monissa vaihtoehdoissa ihmiskunnan tulevaisuudesta. Enää ei ole aikaa siihen , että kokeillaan jonkun demokraattisen konsensuspiirin hatusta tai hanurista vedetyn vaihtoehdon vaikutusta. Kaikenkattavaa demokratiaa haettiin kauan ja viimein jopa onnistuttiin ehkäisemään ettei diktaattorin ylilyönnit ja mielivalta kohdistuisi koko kansaan. Enemmistön diktatuuri on kääntynyt tasapuolisesti kaikkia vastaan. Enemmistöllä ja vähemmistöllä tuskin on syytä juhlia omia saavutuksiaan. 

Apinoiden planeetta ja Tähtien sodat povaili viihteen keinoin aivan samanlaista taivaan putoamista , mutta nyt taivaankantta kannatteleva pönkä murtui jo ihmisten , eikä raivoavan , petollisen ja kavalan jatkuvasti ihmisiä vainoavan ympäristön aiheuttamana. Tähtien sodan innoittamana yksisuuntaiset Matkat Marsiin ovat jo melkein matkatoimisto tavaraa , ainakin markkinamerkityksessä. Rakettimiehiäkin löytyy jo monelta maailman laidalta. Täytyyhän toki markkinamiesten auttaa tylsän ja virikeköyhän planeetan asukkaita hakemaan lisäpotkua roolipeleihin vilkkaalta Marsperältä. Maaperällä julkkujen ja muiden tähtien sodat kiinnostaa enemmän kuin kuilun reunalla eläminen. Tylsyyteen vaipuneille Trumputin ilmiöt tuo todellakin lisäväriä ja terveisiä lasten maailmasta aikuisten värityskirjaan. Toivotaan että näiden kulttuurien kulissit romahtaa ennen kuin taivas todellakin putoaa.

Taivaan putoaminen on niitä vanhoja lopun ajan pelkoja , kyllä  ilma onkin jo paikoin niin sakeaa ja raskasta , että ihme on kun vielä ylhäällä pysyy. Pönkiä putoamisen estoon todellakin tarvitaan. 

Ikioptimistiksi ilmoittautunut Stephen Hawking arveli aivan äskettäin ehdottoman optimistisesti että tuhatta vuotta emme enää selviä nykymenolla. Hänkin piti muuttoa muualle ainoana pelastuksena. Tuokion tuumittuaan ja enemmän aprikoituaan hän pessimismin takapotkussa totesi videopelien villitsemille kansalaisille , ettei muuttovankkureita sittenkään kyetä valmistamaan määräaikaan mennessä , liian on kaakana kohteet. Tästä tuhannesta vuodesta hän hyvin pian pudotti yhden nollan pois , ihmisen etsikko ja kestoaika putosi sataan vuoteen. Vieläkin enemmän aprikoituaan Stephen pudotti lisää vuosia ja tuli tulokseen että ainut keino taitaa olla maapallon säilyttäminen elinkelpoisena. Heureka ,  todellakin ihmiskunta kävelee nyt hyvin hennolla nuoralla , sitä nuoraa voi todellakin nimittää elämänlangaksi. Ihmeitten ihme , kasvun sijaan nuora oheni sitä mukaa kuin elintaso ja ihmismäärä nousi aivan näihin päiviin saakka , kunnes jatkuvan talouskasvun tavarataivas himmeleineen lankesi omaan kuvajaiseensa.

Ihmisten psyyke ja fysiikka ovat koetuksella evoluution nykyvaiheessa. Kumpikaan ei pystynyt mukautumaan muutokseen jonka aiheutti elämisen perusteiden nopea muutos , yli hilseen pyyhkii. Hyväkään fysiikka ei paljoa lohduta jos psyyke voi pahoin. Kun pahimmasta leivänpuutteesta päästiin , kaivattiin tietenkin kamaa ja sirkushuveja. Muutoksen krapulavaiheessa selvisi hinta ympäristön vaurioina , katumuspilleri ei enää auttanut vaikka oltaisiin haluttukin. Jatkossa huveja ja sirkusta riittää , mutta leivästä taitaa tulla pula. Kun asperiinitkaan ei enää auta , mieltä ja fysiikkaa parannellaan alkuperäisluonnolla. Alkuperäisen apteekin korkkia narisutellaan hartaasti puolella jos toisellakin. 

Monet asiat jotka hieman aiemmin olivat mahdottomuuksia , ovat nyt itsestään selvyyksiä. Kääntöpuolelta löytyy mahdottomuuksina myös monet asiat , jotka vain hieman aiemmin olivat itsestään selvyyksiä. Kääntöpuoli on kovasti karkaamassa vielä kauemmas. Olisi vahinko jos luonnonvalinnat ratkaisisi meidän valintojen vajavaisuuden.

Vaikka vahvasti vakuutellaan , elämä ei olekaan aina kivaa ja kokoaikaista juhlaa. Tylsyyden torjumiseksi Mohammedin seuraajat kunnostautuu jihadisteina. Kuolon kohdatessa avautuu paratiisin portit selkoselleen ja siellä 72 palvomiseen perehtynyttä neitsyttä odottaa urhoaan. Jatko on sensuroitu.  Raamattupiireissä täytyy tyytyä vähempään , harpun rämpytystä ja hoosiannaa ainakin ikuisuus. Monissa muissakin irtiotoissa ikävyydestä päästään ainakin hetkeksi julkuksi , jotkut jopa ikävän kauan. 

Luulisi että tiedon myötä kriittinen suhtautuminen yhteiseen tulevaisuuteen olisi lisääntynyt , mutta kävi päinvastoin. Kun tulevaisuus alkoi ahdistaa , aivan kuin ilmestyskirjaa lukisi , painetaan stop nappia ja äänestetään rehellisesti rehellisiä populisteja jotka ratsastaa ajat sitten kuolleilla keppihevosilla. Demokratian nimissä enemmistö pystyy ottamaan ylivallan ja kohtalokkaan taka-askeleen missä tahansa. Erinomaisen hyvin se näköjään sujuu demokratian kehdoissa , kun joku jäyhä tai räyhäävä populisti valehtelee ja hokee järjettömiä lupauksia joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Tähän samaan yhtälöön sisältyy meidän kaikkien muidenkin ihmisten tulevaisuus. Sen oven takana väijyy todellinen mörkö.

Putin joutuu jatkuvasti todistelemaan kansalleen , että muu maailma on heitä vastaan. Trump pääsee paljon vähemmällä , muu maailma on todellakin häntä vastaan. Trump käy omaa sekoilevaa  sotaansa median kanssa ja väittää median valehtelevan , tehokkaampi Putin vain käskee.

Kyllä sokeakin kana jyvän voi löytää , mutta meilläkin media toteuttaa konsensuksessa vanhan neukkukaavan mukaan suomettumisen muunneltuja talouden ja edistyksen nykyisiä näkymiä. Akatemian ja järjen valon asema tässä kuviossa on valitettavaa. Trumputin tai valtaansa ihastunut Nixon ihasteli aikoinaan , jos presidentti jotain tekee , se ei ole laitonta. Sama sanoma kaikuu meilläkin ns. edistyksellisen demokraattisen hallinnon ja lainsäädännön ja sen toteutuksen osalta. Vaihtoehtoinen totuus on valehtelua , niin suomessa kuin usassakin , tai neukuissa. Niin median , hallinnon tai minkä tahansa muun tahon esittämänä. Vakuutteluista huolimatta hallinnon taso ei enää yksinkertaisesti riitä nykyisissä olosuhteissa , aikoinaan pienet kiistat ja ongelmat kasvoi ratkaisemattomiin mittoihin. Voi hyvin jo sanoa että kansallinen olemassaolo on uhattuna.

Valta ilman vastuuta ei ole auttanut aiemminkaan , ei tyranneja eikä demokratiaa kasvamaan aikuiseksi. Aiemmin joiltaan kunkuilta katkaistiin pää , mutta demokraatti säilyttää sen kun kävelee pois kehästä. Idässä ja lännessä pilkkua kyllä viilataan , mutta todellisiin ongelmiin ei kosketa , koska ne on muistutus omasta egosta ja poliittisesta pelistä. Vallankahvaan pääsi vallan helposti , äänestyksessä jopa vain yksi numero oikein osuneella rivillä. Kun konsensukseksi käsitetyssä paikoilleen juuttuneessa liittoutumassa estetään välttämätön kehitys , tositilanteessa kolikko kääntyy , kaikki osapuolet tuhosi tahtomattaan omien äänestäjien ja kannattajiensa edun. Ei ylitetty aitaa matalimmasta kohdasta , vaan enemmistön edustajina kaadetaan reilusti aita. Jos kysyy eivätkö äänestäjät tai äänestetyt ymmärrä , vastaus on että kyllä he ymmärtää , paitsi sen vastuuvelvollisuuden. Aivan kuin ennenkin , ikivanha itsekkyys on ollut aina meidän kaikkien ongelmien äiti.

Kun elintason oravanpyörä poljettiin täyteen vauhtiin , poimittiin pullasta vain win-win rusinat. Kannattavuus oli HV kartelli ja veliveikon voitot täytyi varmistaa. Nyt jäljelle jääneet rusinankuoret ja sivukivi sepeli rahisee varsinkin tulevaisuuden rattaissa. Lakien laatiminen on edelleen luokatonta , seurauksista välittämätöntä  , ymmärtämättä tai piittaamatta ehdotetaan , parsitaan ja viimein paniikkiratkaisuissa tuhotaan kansakunnan tulevaisuus. Elämä on käynyt yksinkertaisesti liian monimutkaiseksi , tahti vieläpä vain kiihtyy , täytyisi juosta että pysyy edes paikoillaan. Suolapatsaaksi juututtiin vaikkei taaksekaan vilkuiltu , tai edistyksen etukumarassa nokilleen menee.  

Jos viimein saadaan ratkaistuksi jokin elintärkeä asia , todetaan että ollaan vain muutaman vuosikymmentä myöhässä. Yhdenkin uuden avatun oven takana on tuhat uutta avaamatonta ovea.

Ihmiskunnan kiivaiden kausien doping ja primus motor on historiasta ikitutun tuntuisesti sota. Kokemusta on ja luettelo sodista on paljon paksumpi kuin luettelo muista saavutuksista.  Taloustieteen huipentumana on toimivaksi todistettu teoria , pannaan paskaksi niin päästään jälleen rakentamaan , kuten ennenkin. Vasta ensimmäinen varsinainen konesota avasi maaperän aarteet ja poiki teknisine lisukkeineen massiivisen öljynkäytön ja massiivisen massatuotannon. Pitkään pelättiin öljyn loppumista ja sen seurauksia , nyt pelätään maailman loppumista öljynkäytön seurauksena. Kylmissä ja kuumissa  sodissa on yleensäkin kaikki mahdolliset viisarit tapissa , sekä hyviksien että pahiksien. Yhteisin ponnistuksin molemmista saatiin todellakin ihan kouriin tuntuvat näytteet. Pyssy ja kauppasotien seassa käydään nyt informaatiosotaa ja trollausta ihmisten tulevaisuudesta. Idässä ja lännessä taloustiikereidenkin kynnet tylsyi talouskasvun perälautaa raapiessa. Överiksi meni.

Toisen sodan todellinen voittaja oli markkinatalous , rautaa riitti ja bensaa sen liikutteluun aroilla ja sademetsissä. Sodan jälkeen sodan synnyttämät koneistot rekrytoitiin siviiliin ja kaivattua elintilaa riitti. Militaaripuolen hetkeksi viilennyttä sotaa lämmitti kuumankuuma kaupallinen sota. Ympäri maapallon näitä massamarkkinan alun aikoja trumputinistit haikailee takaisin. Toivottavasti talouden käsikirjan resepti ei ole ennallaan.

Raudasta väännettävien ja valettavien lisäksi konesota sysäsi elektroniikan kehityksen alkuun , joka taas avasi aivan uusia ovia. Uuden oven avaamisen saranoista singonneiden kipinöiden aiheuttamaan kituvaan liekkiin puhalleltiin aikansa ja vapaan tiedonkulun portit aukeni. Vapaan tiedonkulun porttien saranapuolelta livahti toiseen suuntaan laihaksi osoittautunut sivistys , aivan samassa portin avauksessa. Aivan kuin tilauksesta ikivahojen intohimojen toteuttamiseksi avautui ennennäkemättömän tehokas väline , jopa ennen kuulumattomamia ulottuvuuksia. Aatostenvaihdon ääripäissäkin raja-aidat kaatui rytisten , hanurista vedeltiin raikkaita sointuja. Näin kirjavaan keitokseen mahtui markkinan ilosanomien sekaan lobbaamiseksi ja trollaamiseksi muuttunut vanha kansanvalistus , jota aiemmin nimitettiin propagandaksi.

Kyllä Göbbelskin muuttuisi vielä pienemmäksi ja vielä vihreämmäksi naamaltaan jos tiedostaisi hänen erikoisalansa nykyiset saavutukset.

Talouden ja ihmismäärän jatkuva kasvu ei ole kuitenkaan mahdollista , maapallo ei kasva , vaikka sen kulutus kasvaisi. Aluksi pallon pienenemisestä ja kitistymisestä tai kutistumisesta alettiin puhua kun mahdollisuuksien valo näytti tietä alkuräpistelystä parempaan tulevaisuuteen. Alta aikayksikön unelmien kohteeseen. Win-win talouden venymisen viimeisimpinä vaiheina puhutaan niin ja niin monesta tunnista tai minuutista erilaisten pisteiden välillä , sekä niin ja niin monen tunnin ja minuutin ruuhkista ennen ja jälkeen sen varsinaisen lentomatkan. Win-win. 

Jules Verne aloitti hätäisen pallon kiertelyn 80 päivässä. Nyt pöpöjä siirrellään jo muutamassa tunnissa ympäri palloa , pieneksi on siis käynyt.

Kaiken kaitsemiseen erikoistuneissa hallinnoissa on ehditty kokeilla kaikki mahdolliset ismit ja arkat , kunkut ja keisarit , mummot ja papat , samoin talousviisaiden talouden mallit. Sen suuren massan ostovoiman ontumiseen lamaantuva talous ja neuvottomuus ongelmien ratkaisuissa on kohtalokas yhdistelmä. No money , no honey.

Ihminen on aina ja alusta saakka kamppaillut pöpöjen ja virusten kanssa , hopeasija siinäkin kisassa häämöttää. Pöpöjen jalostus ja päästöinä levitetty kemikaali cocktail voi vaikeuttaa vahvasti meidän tulevaisuutta. Muovijäte muun mukana meressä haittaa vakavasti meidän alkukotia. Alkukodin ulapoita seilaavassa ylikuormitetussa yhteisessä veneessä ei ole enää tilaa sulle-mulle jaolle. Jos mielipiteiden myrskyissä vene vielä sahataan halki , molemmat puolet uppoaa takuuvarmasti.

Tunnelman nostamiseksi tunkkaisesta tulevaisuudesta palataan aikoihin , ”kuin silloin enennen”.

Vanhoina hyvinä aikoina muutos oli leppoisan rauhallista , ei tarvinnut hötkyillä. Meillä suomessa se oli vielä sitä kolisevien kärrien ja höyryveturien aikaa. Satakin vuotta voitiin vetkutella , ja vetkuteltiin , ilman että ongelmat vielä ylti iholle. Muutosten punaiset langat näkyi selvästi yhteiskunnassa ja taloudessa , niitä oli helppo ohjailla.  Hitainkin päättäjä pysyi kärryillä ilman turvavyötä vahtiessaan omia ja äänestäjien etuja.

Rollikellot ja puhelinlangat lauloi ja puhelinluetteloista tuli puolimetrisiä kunnes hävisivät kokonaan. Kehityksen kehittyessä edistys haarautui loputtomaksi kamakasojen ja vaihtoehtojen polkuverkostoksi. Paljon myöhemmin paljastui että ihmisten henkisen ja aineellisen hyvinvoinnin käyrät eivät olleetkaan yhtenevät ja vertailukelpoiset. Jotain puuttui , jotain oli liikaa , jokainen sen tunsi vaan ei tunnistanut , kaivattiin jotain konkreettista. Itkun aihe Rollsin ja Ladan penkillä voi olla aivan sama.

Punaiset langat hävisivät ja ihmiset eksyi kuka minnekin. Ihmisillä laukeaa primitiivinen puolustusreaktio kun asiat niin sanotusti pyyhkii yli hilseen , tai tuntuu liian ylivoimaisilta. Katteettomilla lupauksilla piiri pieni pyörii edelleen kun törmättiin peräseinään. Maastossa ja kartalla GPS auttaa kyllä suunnistamaan takaisin , mutta ajassa ja kehityksessä ei ole peruutusvaihdetta , on vain jatkettava siitä mihin on tultu. Tulevaisuuteen johdattava jonkun värinen lanka pitäisi taas löytää siitä suunnattomasta vaihtoehtojen kasasta. Täytyisi laatia tiekartta. Sen kartan äärellä löydetään suunta tai eksytään lopullisesti.

Avaruusromun kertyminen on aivan kuin eräs pikakelaus kiivaan vaiheen kehityksestä. Kivikauden aikaa voi verrata Sputnikin kiertoihin. Ei ollut vielä ruuhkaa avaruudessa , eikä vielä ihmismäärissä , eikä vielä ihmismielissäkään. Kylmä sota sinkautteli kuumilla suihkuilla kylmään avaruuteen isojakin esineitä , kuukilpaa , satelliitteja ja niiden tappajia. Kaupallisten satelliittien tulo ja massamarkkinoiden avautuminen räjäytti kaupallisuuden ja myös avaruusromun määrän. Kurkotus avaruuteen taitaa olla yhtä mahdoton kuin kurkotus ihmismieleen. Ei mennä metsään , vaan metsään mennään satelliitin kautta. Sehän on aivan kuin ulkopuolinen havainto haitoista. Kurkotus avaruuteen voi päättyä siihen , ettei enää päästä sinne avaruuteen ilman että alus törmää omaan romuun jo lähdössä. Kalliita grammoja avaruuteen kuskatessa ei säästelty. Toivottavasti toisesta suunnasta tulijoilla on yhtä hennot folioseinäiset alukset. Meillä on vielä mahdollisuus miljardin vuoden etsikkoaikaan. Nykyinen kehitystaso vei aikaa vain noin miljoona vuotta , mutta miljardi on tuhat miljoonaa. Evoluutiolla on vielä aikaa uusia yritys tuhat kertaa.

Täytyy myöntää että evoluutio teki paljon esitöitä kun kehitteli ilmakehää , eliöitä ja muita meitä nykyiselle tasolle. Nurkkien putsaamisessakaan ei säästelty. Miljardeja vuosia maata huuhdottiin tislatulla vedellä.  Evoluutiolla oli aikaa huuhtoa suuret vuoret ja jopa tasankojen jokivedet kirkkaiksi ja saostaa niiden lietteet merten ja järvien pohjaan. Evoluutiolla oli aikaa huuhtoa tunturit ja huuhtoa putket maan allakin niin että tunturipuroissa ja lähteissä pulppuaa raikasta kirkasta vettä.

Luonnon ylikäyttö ja manipulointi on taas johtanut satujen saatellessa kohtalokkaan huonoihin tuloksiin. Ympäristö yllätti , sen sietokyvyn aikataulussa ei enää ollutkaan siirtymäaikaa. Luonnossa luonnollisen kiertokulun häiritseminen on kohtalokasta , vuosimiljardeja harjoitellut pasmat menee sekaisin. Tämä koneisto on niin hidaskäänteinen , ettei meidän allakkaan sopiva vauhdikas käsijarru käännös onnistu. Mutta häirittynä se voi reagoida hyvinkin hätäisesti , kuten stressaantunut ihminenkin.

Pako Marsiin tai iloitseminen eksoplaneettojen autiudesta ei auta maapallon ongelmien ratkaisussa , maapallo meidän on pelastettava. Jos ratkaisevissa muutoksissa etumerkkejä ei huomioida , tai haluta huomioida , sivilisaation Titanic ajetaan jäätä kovemmalle kivelle. Ihmisten osalta aiempien ruuhien rantautumiset ja pohjakosketukset olivat vain pieniä pintanaarmuja.

Taloudessa kauhun tasapaino on saavutettu. Pankit on liian suuria kaatumaan , ja valtiot liian pieniä torjumaan rahan valtaa. Rikollinen raha haluaa piiloon , mutta mistä johtuu kun mukamas rehellinenkin raha hakee ahneesti piiloa. Jos näitä rahan pakopaikkoja ei olisi missään , olisi jopa mahdollista että eläisimme tasaisemmassa ja vähemmän ristiriitaisessa maailmassa. Vaikka se herättää hirnumista tai sääliä , näkikö jo Marx oikeasti nykyisen talouden takaseinän.  

Kyse ei ole enää vain omasta selviytymisestä , isommasta savotasta on kyse. Shakespeare pohti samaa jo paljon aiemmin , to be , or not to be. Siinä aprikoinnissa käsi väsyy kalloa pidellessä. Meidän erinomaisten ja älykkäiden evoluution tuotteiden pitäisi löytää omat kasvun rajat. Valokuvaajat haukkuu huonoja objektiiveja pullonpohjiksi. Jos tällä objektiivilla ottaa selfien tai belfien pääkallon pitelyn vastikkeeksi , ei näkymät kirkastu vaikka pullossa olisikin kirkasta. Coolisti peiliin katsominen olisi parempi vaihtoehto. Näin vanhemmalla iällä törmää siihenkin ettei oma pärstä peilissä oikein viehätä , onneksi on kauniita ja rohkeita. Heitä sanotaan nuoriksi.

Käyn läpi omakohtaisia ja myös yleisiä asioita jotka ovat jääneet mieleen , ja joihin voi verrata  tapahtunutta muutosta yli 70 vuoden aikana.  Muutos on ollut rajua , oikeastaan kaikki on muuttunut , valitettavan usein loppu tulema on odotusten vastainen. Odotuksista huolimatta joissakin asioissa povattu äärimmäinen runsaus on muuttunut äärimmäiseksi niukkuudeksi. Maapallo muuttuu herkästi palloksi jalassa , eikä kristallipallokaan auta jos pelipallo on hukassa. Tätäkin kuvaa yritän maalata ja josta paljastuu kuinka ratkaisevaa murroskautta elämme. Olemme rakentaneet sellaisen Baabelin tornin että kielet on karanneet , tai menneet solmuun. Vaikka kuinka hakisimme samankielisiä , yhteinen kieli puuttuu. Jatkuvasti jankutettu ei muutu todeksi , vaikka sitä jatkuvasti jankutetaan.